Olen ajatusten ahmija
Tänään sanasi kantoivat vuoteeseen asti
mutta kuka nostaa, kun verho avataan
Nälkäinen aamu
Olen hukassa
Yötuuli on vaiennut
Juoksen kuistilta päätäpahkaa koivun haaraan
Tulisipa sieltä keltalehti tai pisara päähäni
Kuulen epämääräistä mutinaa
ne repivät säröille rinnustani
Sulkekaa ne tyhjät suut
Olen kerroksissa
mutta istunnoissa ei riitä mikään
Ruutuvillasukistani huomautti Ekg-hoitaja
kanttori Agricolan kirkossa
ja uimavalvoja Stadikalla
tosin oli minulla kumpparitkin
Tämä aamu lähti P-kerroksesta
vaikka illalla painoin kyllä ykköstä
Puoliltapäivin kolmannesta
katson oravan peliä petäjässä
Kuulen lyhtykukkien helinää
Runon kevätmahlaa tippuu
huurteisesta puusta.
- -
Lautakasa rautakasa paperikasa
Vuosikymmenien kehitystä
Korkojen kanssa
Jokainen rei´itetty paperi rapisee takaraivossani
Laita se jo kiinni
Nipistelen käsivarttani
Onko tämä unta vai hallusinaatiota
Ritariperhonen räpyttää siipiään marraskuussa
vanhojen lauteiden päällä
jossa, nyt isot äijät, pikkupoikina kärvistelivät
puukiukaan höyryissä
Perhonenko tämän sai aikaan
Huomenna kannan viimeisen laudan
siinä kuivunut oravan luuranko
Hautaan puhekaverin kompostin viereen
Nyt lautakasa-rautakasan päällä roikuu kattopressu
Vanhat lauteet rätisevät Kota-kiukaan nielussa
Ja taas pikkuiset tuijottavat tuleen
Joku raapii kivikirjoitusta
- -
Siihen aikaan pienet tallasivat isompien perässä, taisivat isotkin olla penikoita.
Kuka näitä lampaita paimensi sorakuoppien reunoilla, ruutileikeissä, puunlatvuksissa tai
heikoilla jäillä. Enkelit varmaan.
Oli siinä jengissä kingikin, joka kantoi nimeä M-E ja myöhemmin narripaitaa. Kukaan ei saanut missään häntä voittaa. Sain minäkin kerran mustansilmän, kun annoin kritikkiä.
Kerran en päässyt joukkoon. - Puhut lapsenkielellä - huudettiin.
Toisen kerran säästyin selkäsaunalta, kun olin niin pieni, ettei minua voitu epäillä sätkänpoltosta.
Vihta viuhtoi isojen veljien takamuksilla.
Toisinaan hölmöiltiin enemmänkin. Kova tuuli kohisi taivaan pikeä, ajoi meidät taipuisien puiden latvuksiin, puusta puuhun kuin Tarzanit konsanaan. Unessakin oli kiva lentää, kun siivet kantoi.
Jussin kanssa sahattiin pihapetäjä Revon linjoille, isän töistä paluuta emme odottaneet.
Makean äitelässä himossa hosaisin myös äidin Myrnaposliinit pirstaleiksi.
Kun tuuli tyyntyi tultiin sisälle, joskus ei tiedetty mistä. Joku tuli Sidneystä toinen Nikosiasta,
Minä katselin ikkunasta äidin vieressä, enkä tiennyt miksi olen täällä.
Tuomo Viikilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti