torstai 30. tammikuuta 2014

Eeva Salmio, kaksi runoa

Ken astuu virtaan
ketä virta kantaa

kohti kosken nielua
vain lohi, Kingi kimpoilee vastaan,
aikansa

Et voi astua samaan virtaan
virta on jo muualla

ärjyy koskena
lauhtuu suvantoon
kutittaa ahvenen kylkiä

ja sinä virtaat joka hetki

lähemmäs itseä
lähemmäs marrasta
lähemmäs lopun alkua

ripustat nahkasi orrelle
kuin Michel Angelo Viimeisellä tuomiolla

Ken virtaan astuu
ketä virta tuudittaa
kenen hiuksia keinuttaa

mutta guru lausuu töyräällä:

Kaikki kiertää kehää. Tunnetko?
Sinä, vesi, tulipallomme

Kohtalon oikusta pallo poksahtaa
kuplia ulkoavaruudessa


- -


yläkerran nuori mies paukuttaa
sunnuntaiaamuna
ehkä hyllyä, tv-tasoa tai laveria
en tiedä
alakerrassa ritsahtaa ja ruksahtaa
railoja avautuu kylpyhuoneen lattiaan

handyman, astu tarkasti
älä hupsahda sammaleen peittämään kuoppaan

Handyman, proppaa taulun kiinnike,
ruusut ja persikoiden nukka
surauta paikalleen oven kädensija
oven voi sulkea tai siitä kulkea
nosta verhotanko ja sininen huoneeseen

Handy, niittaa takapahvi peiliin
liimaa kehys, kulmat hio
peilissä nainen lähtöaikeissa
tiivistä pyykkikoneen hanan nenän

Handy, ja nosta kylpyhuoneen ritilä
pudottaudu jalat edellä tuntemattomaan,
se kauhistuttaa nyt vähemmän

Eeva Salmio


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti