Pekka Kotilainen
joulutarina
JONAKIN JOULUNA JEMENISSÄ
Mon Mama et Papa. Meillä on kaunis joulupuu. Ainoa puu joka rintamalinjojen välissä enää kasvaa. Poppeli. Sen huurreoksat hehkuvat, kun sitä valaisee vastapuolelta ammutut valokranaatit. Saimme Valkoiset Keijut. Onhan yritettävä iloita. Ne surisevat päässä. Nyt me koristelemme joulupuutamme. Jokainen meistä viidestä katsoo vuorollaan puuta periskoopilla ja ripustaa mielessään, yhteen oksaan, ääneen muille kuvaten yhden joulupuun koristeen, jonka Jean-Michel, jolta jäi taidekoulu kesken sodan sytyttyä, maalaa puunkuvaan joka piirrettiin ennen hämärää. Jean-Michel on niin kekseliäs että se on tehnyt itse värejä. Puuttuvat värit kuvittelemme yhdessä… Andre, se vuohipaimen kotoisin Pyreneiltä, josta olen kertonut aikaisemminkin. Paimenessa olo on yksinäistä hommaa, joten täällä kun on seuraa, oli se aina äänessä, hymy huulillaan. Andre-rukka, innossaan toisesta vuorostaan katsoa joulupuuta, unohti periskoopin ja nosti päänsä yli ampumahaudan reunan, Vastapuolen tarkka-ampuja ei ollut vielä aloittanut joulua. Hurmetta pirskahti taisteluhaudan takavalliin kehystetyn kuvamme joulupuun juurille. Raahasin Andren, olen päivystäjä, jaloistaan yhteyshaudan risteykseen odottamaan sanitäärien ruumiskuljetusta. Andre ehti ensimmäisellä vuorollaan ripustaa olkipukin. Kiitos kodintuoksuisesta jouluhalkosta. Onhan se soveliasta että jaan sen tovereitteni kanssa, joulupäivän aterian jälkeen. Meillä on kaksi rottaa, Romulus ja Remus. Gascoignelainen tekee niistä, ohranjyvistä ja paleltuneista turnipseista muhennosta. Saamme isommat annokset kun Andreta ei enää ole. Jaoimme hänen jälkeenjääneen omaisuutensa. Kun messun jälkeen menette Valuvaan Hanheen, niin tarjotkaa kaikille lasillinen minun lukuuni. Täällä Sommessa Teitä ja kotia ikävöivä poikanne Jean-Babtiste. Dear Ma and Pa. Meillä on kaunis joulupuu. Se tuotii valmiiksi koristeltuna flapflapillä. Ne laski sen vaijerilla kanttiinin ja pesulan väliselle aukiolle. Ajatelkaa, siinä on yhtä monta sähkökynttilää kuin meillä on osavaltiota ja se on ainaki kolme kertaa Wilt Chamberlainin pituinen. Vietit oli vähän levottomia joen toisella puolella ni majuri soitti ja muistutti ilmatuesta, jonka piti tulla kaksi päivää sitte. Pommarit tuli ja laski viettien päälle vastakudotun jouluaattopommimaton, vaikkei niillä mitää joulua ole. Se oli hieno ilotulitus. Me oltii vasta vetästy lahjaksi saamamme Valkoiset Keijut, olihan yritettävä iloita, ja oltii ratketa ja jammailtii hankwilliamsia, outlawsia ja ämseevitosta. Joku näki Betlehemin Tähden. Joku Pyhän Marian. Mä näin Tietäjiä. Aattoillalliset oltii saatu ruksitilata jo viikkoa ennen. Mulle oli punajuurikeittoa, kalkkunankoipi, herneitä ja maissintähkä ja kurpitsa-karpalovanukas. Rantavarikolle oli rakennettu ChristmasShowArena. Ku me käveltii sinne ni joulutunnelmaa tuli hetken särö. Se hintti lammaspaimen Kevin O`Reilly, Wyomingistä, olen kertonut hänestä aiemminki, oli ripustanut itsensä joulupuuhun. Se kulki lomillaan eri kortteleissa. Laskettii alas. Kuvitelkaa? Sil oli lämiskässä tonnikakssataa. Jokaiselle kolme. Sonnyboy soitti ruhonkorjaajat. ChristmasShowssa esiintyi Mamas and Papas. Cass on läski. Kiitos joulupaketista vaikkei täällä mistää jää paitsi. Paitsi monet hengestään. Antakaa hanhilaumalleni ylimääräiset annokset turnipseja ja halatkaa puolestani. Teitä ja farmia ikävöivä poikanne Samuel.
Pekka Kotilainen
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Pekka Kotilainen, Elämäni tarina
Elämäni tarina
( alustus Helsingin Yliopiston sosiologian
tiedekunnan ja Suomen Akatemian järjestämässä
seminaarissa Hyvä Elämä. Muina alustajina filosofi
Pekka Himalainen ja laulutaiteilija Staffan Folk
-af Enehjelm.)
Äitini oli kuin myyty kun synnyin Jalkorinteen sairaalassa. En uskonut koska oli aprillipäivä. Hoitohenkilökunta oli kuin myyty koska minulla oli mustia kiharoita päälaella. Isäni oli myyty Paholaiselle jo ennen syntymääni. Paholaisen olen tavannut useasti, isääni en kertaakaan.
Niinpä minusta tuli myyntimies.
Kävin Malmin Kauppakoulun ja valmistuin merkantiksi. Ensimmäinen työpaikkani oli naistenalusvaatteita maahantuovan yrityksen varastossa. Saavutin mittavaa suosiota naismaailmassa, kun jo toisille treffeille toin pikkulahjana rintaliivit, pikkuhousut tai tukevammalle jopa valaanluukorsetin. Kosteus- vaurioituneina hävikkiin merkitsemiäni. Kostilaisen Roope kuoli nokkakolarissa rekan kanssa, niin minut ylennettiin kauppaedustajaksi. Kolme vuotta sitä kesti ja minut ylennettiin jälleen. Aluepiirimyyntipäälliköksi Itä-Suomen myyntipiiriin. Nimityksen tuomasta omanarvonlisätunteesta työnantajani verotti pois pyytämäni palkankorotuksen.
Viisi vuorokautta viikossa kiersin Kouvolat, Loviisat, Taavetit, Luumäet, Lappeenrannat ja Imatrat. Alueeni päättyi Suomussalmeen. Ajoin Raatteen tienkin.
Oli elämä lesossa mallissa. Menestyvän naistenalusvaatemerkin apulaispiirimyynti- päällikkö oli helppo kutsua kotisovituksiin. Kateelliset keinolannoitereppurit kutsuivat minua, hotellien lenkkisaunoissa, Trumppawaresiitinpäälliköksi. En piitannut, olin oppinut jo mittaamaan kopelomitoilla. Kun viikonloppuna palasin Helsinkiin, katsoivat naisystäväni minua vinoon ja vetivät päälle kondomin.
Öljyn hinta kohosi. Naiset vastasivat siihen vähentämällä kuukausittaisia alusvaateostoksiaan. Trumpan toimitusjohtaja vastasi siihen lähettämällä minulle telefaxin Joensuun Kimmeliin ja kutsui maanantaiaamuksi kahville. Sain kahvia, berliininmunkin ja irtisanomiskirjeen. Ilmottauduin kortistoon.
Istuin Hakaniementorilla aamukahvilla. Punttisali-Jorkka istui pöytään. Vanha inttikaveri joka kävi varastoaikoinani kerran kuussa ostamassa neljät hävikkikerrastot joista yhdet vaimolleen. Se otti minut palkoilleen. Vei Vaatturiliike Saumaan ja mittautti kolme liivipukua, vuokrasi kalustetun kämpän Ullanlinnasta ja lähetti New Yorkiin koulutukseen. Ensimmäinen myyntini oli kymmenen grammaa kokaiinia jonka vein vuokrafläppärillä Bromarviin. Lentäjä oli hukassa sumussa. Sain maksun käteisenä ja kymmenen pinnaa tippiä. Että oli luksuslaiffia. Kiertelin yökerhoja. Otin vastaan tilauksia. Pieniä satasen neniä pidin piilossa takinsaumassa. Otin ensin rahat, sitten jätin pussukan teipattuna WC:n paisuntasäiliön vasempaan taka-alareunaan. Sulkemisaikojen jälkeen kiertelin tilauksia toimittaen muihin maihin rekisteröityihin
loistojahteihin, Koffin puiston ökylöihin, Espoon Aurinkorannikolle ja olin aina
tervetullut Hotelli Kämppiin, rocktähtien sviitteihin.
Yhtenä aamupäivänä Ullanlinnan kämpän ovi rämähti eteisen lattialle. Neljä huugondomelaaria vei Pasilaan. Häkki heilahti. Sain kovimman koska en vasikoinut. Sörkassa pääsin heti Rotaksi. Myin ajatuksieni vadelmateetä, lottonumeroita ja aforismeja. Kaksi vuotta, ensikertalaisen hyvä käytös ja häkki heilahti toiseen suuntaan.
KRIM oli järjestänyt minulle vuokrayksiön Helsingin itäpuolisesta lähiöstä, siihen niukan kalustuksen. Sosiaaliturvasta sain vuokran ja totun. Mutta, mutta, mutta…! Mieli paloi myymään.
Seitsemännen päivän jälkeisenä yönä tuli uneeni Kaupan Jumala Merkurius. Hän kyseli kuulumisiani. Kerroin sisälläni roihuavan myyntitulen poltteesta. On vilunkimiehen leima; luottamuksen ja pääoman puute. Hän kuiskasi minulle ehdotuksen. Kuiskuttelimme vielä hetken. Hän siunasi minut.
Otin vuoteeni ja kävin, ja eteisen siivouskomerosta jätesäkkirullan. Kiersin lähiön puistot, nuorison iltakokoontumispaikat ja avoroskikset kunnes olin kerännyt satakaksikymmentäseitsemän tyhjää kaljatölkkiä. Aamuauringon säteet heijastuivat hienoina pirstaleina puiden lehvistöjen läpi aamukasteisille ruusuntupsuille, korteheinille ja nelilehtiapilalle, jonka poimin.
Lähiön ostoskeskus on piazzanmuotoinen. Kaksi parturi-kampaamoa, Koti-Pizza, kukkakauppa, polkupyörähuolto, tietokonehuolto, Itä- Helsingin Musiikkiopisto, kirpputorimyymälä, kolme kaljakuppilaa, K-Market ja Alepa, jonka seinässä on Otto.
Menin Alepaan. Vaihdoin pulloautomaatissa tölkkini rahaksi. Ostin Koffin
Mäyräkoiran. Piazzan pohjoispäässä on kolmenaskeleen portaat, joille yhdeksältä avautuvien kuppiloiden asiakkaat tulevat istuskelemaan ja tupakoimaan. Asetuin Mäyräkoiran kanssa ylimmälle. Puoli kymmenen tuli ensimmäinen. Sytytti Norttinsa, ihaili Mäyräkoiraani kunnes kysyi josko myisin tölkin. Sanoin etten myy, mutta jos laitat tuohon Hyväntekeväisyyslippaaseen sataviisikymmentä, voit ottaa yhden. Tuli toinen, tuli kolmas asiakas. Yhdeltätoista olin myynyt Mäyräkoirani. Menin Alepaan. Vaihdoin tyhjistä rahat ja ostin uuden Mäyräkoiran. Puolet ensimmäisestä saamastani
sadanprosentin voitosta talletin takintaskuuni. Lopetin iltayhdeksältä. Olin myynyt
kaksikymmentä Mäyräkoiraa, joista olin saanut tuottona neljäsataa euroa. Aamulla
menin Alepaan ja ostin yhden Mäyräkoiran.
Seitsemännen päivän jälkeisenä yönä yönä tuli Merkurius uneeni.- Mitenkä menee?- Kiitos kysymästä hyvin. Kiitos Sinulle. Lipaston laatikossa on säästössä kolmetuhattayhdeksänsataakaksikymmentäkahdeksan. -Älä niitä sinne jätä, sijoitetaan ne.
Viisi vuotta ulkoilutin Mäyräkoiriani kolmesataakuusikymmentä päivää
vuodessa aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Se oli myyntimiehen unelmaa. Kauppa kävi
kuin sveitsiläinen kello. Ajankulua ei edes huomannut, niin mukavia ja tyytyväisiä olivat asiakkaat. Poliisit kävivät joskusharvoin, mutta Merkurius oli sopinut asioista
sodanjumala Marsin kanssa. Merkuriuksen sijoitusneuvot ovat tuoneet kertyvälle Mäyräkoirapääomalleni keskimäärin kolmenkymmenen prosentin vuotuisen lisätuoton.
YLEISÖKYSYMYS:
- No mitä Te nyt teette?
- Jaan viikkoni kuuteen työpäivään ja yhteen lepopäivään. Kolme työpäivistäni käytän hallitustyöskentelyyn intressipiireissäni olevissa yrityksissä
ja toiset kolme ulkoilutan Mäyräkoiriani. Ulkoiluttamiseni eivät jätä juurikaan hiilijälkiä. Asun edelleen KRIMIN minulle hankkimassa vuokrayksiössä…
Jaha… Aikani on loppumassa joten kiitän Teitä kaikkia mielenkiinnostanne ja toivotan Teille hyvää iltapäivänjatkoa. Onko tämä Hyvä Elämä? Jätän sen Teidän pohdittavaksenne.
Täyteenpakkautuneen Yliopiston Juhlasalin, opiskelijoista, assistenteista, apulaisprofessoreista, professoreista, akateemikoista, kutsuvieraista ja muuten vain teemasta kiinnostuneista kansantaloustieteilijöistä koostuva katsomo läiskii käsiään, viheltää huulillaan, rytkyttää itseään ja pomppii jaloillaan. Heidän hehkuvat silmänsä kysyvät: - Näimmekö juuri Uuden Ajan Profeetan?, kun Ylermi Rahtunen laskeutuu maanpinnalle akateemisesta aarniometsästä. Takaportaita kaksi kerrosta, viemäriputkien korahdellessa, Yliopiston pihalle. Ottaa pyörätelineestä Pyrkijänsä, jonka vasemmalla puolella on Monarkki, ja lähtee taluttamaan sitä pitkin Aleksanterinkatua kohti Katajanokkaa. Kohta Tasavallan Presidentti luovuttaa hänelle linnansa Keltaisessa Salongissa Vuoden Yrittäjäpalkinnon.
Pekka Kotilainen
( alustus Helsingin Yliopiston sosiologian
tiedekunnan ja Suomen Akatemian järjestämässä
seminaarissa Hyvä Elämä. Muina alustajina filosofi
Pekka Himalainen ja laulutaiteilija Staffan Folk
-af Enehjelm.)
Äitini oli kuin myyty kun synnyin Jalkorinteen sairaalassa. En uskonut koska oli aprillipäivä. Hoitohenkilökunta oli kuin myyty koska minulla oli mustia kiharoita päälaella. Isäni oli myyty Paholaiselle jo ennen syntymääni. Paholaisen olen tavannut useasti, isääni en kertaakaan.
Niinpä minusta tuli myyntimies.
Kävin Malmin Kauppakoulun ja valmistuin merkantiksi. Ensimmäinen työpaikkani oli naistenalusvaatteita maahantuovan yrityksen varastossa. Saavutin mittavaa suosiota naismaailmassa, kun jo toisille treffeille toin pikkulahjana rintaliivit, pikkuhousut tai tukevammalle jopa valaanluukorsetin. Kosteus- vaurioituneina hävikkiin merkitsemiäni. Kostilaisen Roope kuoli nokkakolarissa rekan kanssa, niin minut ylennettiin kauppaedustajaksi. Kolme vuotta sitä kesti ja minut ylennettiin jälleen. Aluepiirimyyntipäälliköksi Itä-Suomen myyntipiiriin. Nimityksen tuomasta omanarvonlisätunteesta työnantajani verotti pois pyytämäni palkankorotuksen.
Viisi vuorokautta viikossa kiersin Kouvolat, Loviisat, Taavetit, Luumäet, Lappeenrannat ja Imatrat. Alueeni päättyi Suomussalmeen. Ajoin Raatteen tienkin.
Oli elämä lesossa mallissa. Menestyvän naistenalusvaatemerkin apulaispiirimyynti- päällikkö oli helppo kutsua kotisovituksiin. Kateelliset keinolannoitereppurit kutsuivat minua, hotellien lenkkisaunoissa, Trumppawaresiitinpäälliköksi. En piitannut, olin oppinut jo mittaamaan kopelomitoilla. Kun viikonloppuna palasin Helsinkiin, katsoivat naisystäväni minua vinoon ja vetivät päälle kondomin.
Öljyn hinta kohosi. Naiset vastasivat siihen vähentämällä kuukausittaisia alusvaateostoksiaan. Trumpan toimitusjohtaja vastasi siihen lähettämällä minulle telefaxin Joensuun Kimmeliin ja kutsui maanantaiaamuksi kahville. Sain kahvia, berliininmunkin ja irtisanomiskirjeen. Ilmottauduin kortistoon.
Istuin Hakaniementorilla aamukahvilla. Punttisali-Jorkka istui pöytään. Vanha inttikaveri joka kävi varastoaikoinani kerran kuussa ostamassa neljät hävikkikerrastot joista yhdet vaimolleen. Se otti minut palkoilleen. Vei Vaatturiliike Saumaan ja mittautti kolme liivipukua, vuokrasi kalustetun kämpän Ullanlinnasta ja lähetti New Yorkiin koulutukseen. Ensimmäinen myyntini oli kymmenen grammaa kokaiinia jonka vein vuokrafläppärillä Bromarviin. Lentäjä oli hukassa sumussa. Sain maksun käteisenä ja kymmenen pinnaa tippiä. Että oli luksuslaiffia. Kiertelin yökerhoja. Otin vastaan tilauksia. Pieniä satasen neniä pidin piilossa takinsaumassa. Otin ensin rahat, sitten jätin pussukan teipattuna WC:n paisuntasäiliön vasempaan taka-alareunaan. Sulkemisaikojen jälkeen kiertelin tilauksia toimittaen muihin maihin rekisteröityihin
loistojahteihin, Koffin puiston ökylöihin, Espoon Aurinkorannikolle ja olin aina
tervetullut Hotelli Kämppiin, rocktähtien sviitteihin.
Yhtenä aamupäivänä Ullanlinnan kämpän ovi rämähti eteisen lattialle. Neljä huugondomelaaria vei Pasilaan. Häkki heilahti. Sain kovimman koska en vasikoinut. Sörkassa pääsin heti Rotaksi. Myin ajatuksieni vadelmateetä, lottonumeroita ja aforismeja. Kaksi vuotta, ensikertalaisen hyvä käytös ja häkki heilahti toiseen suuntaan.
KRIM oli järjestänyt minulle vuokrayksiön Helsingin itäpuolisesta lähiöstä, siihen niukan kalustuksen. Sosiaaliturvasta sain vuokran ja totun. Mutta, mutta, mutta…! Mieli paloi myymään.
Seitsemännen päivän jälkeisenä yönä tuli uneeni Kaupan Jumala Merkurius. Hän kyseli kuulumisiani. Kerroin sisälläni roihuavan myyntitulen poltteesta. On vilunkimiehen leima; luottamuksen ja pääoman puute. Hän kuiskasi minulle ehdotuksen. Kuiskuttelimme vielä hetken. Hän siunasi minut.
Otin vuoteeni ja kävin, ja eteisen siivouskomerosta jätesäkkirullan. Kiersin lähiön puistot, nuorison iltakokoontumispaikat ja avoroskikset kunnes olin kerännyt satakaksikymmentäseitsemän tyhjää kaljatölkkiä. Aamuauringon säteet heijastuivat hienoina pirstaleina puiden lehvistöjen läpi aamukasteisille ruusuntupsuille, korteheinille ja nelilehtiapilalle, jonka poimin.
Lähiön ostoskeskus on piazzanmuotoinen. Kaksi parturi-kampaamoa, Koti-Pizza, kukkakauppa, polkupyörähuolto, tietokonehuolto, Itä- Helsingin Musiikkiopisto, kirpputorimyymälä, kolme kaljakuppilaa, K-Market ja Alepa, jonka seinässä on Otto.
Menin Alepaan. Vaihdoin pulloautomaatissa tölkkini rahaksi. Ostin Koffin
Mäyräkoiran. Piazzan pohjoispäässä on kolmenaskeleen portaat, joille yhdeksältä avautuvien kuppiloiden asiakkaat tulevat istuskelemaan ja tupakoimaan. Asetuin Mäyräkoiran kanssa ylimmälle. Puoli kymmenen tuli ensimmäinen. Sytytti Norttinsa, ihaili Mäyräkoiraani kunnes kysyi josko myisin tölkin. Sanoin etten myy, mutta jos laitat tuohon Hyväntekeväisyyslippaaseen sataviisikymmentä, voit ottaa yhden. Tuli toinen, tuli kolmas asiakas. Yhdeltätoista olin myynyt Mäyräkoirani. Menin Alepaan. Vaihdoin tyhjistä rahat ja ostin uuden Mäyräkoiran. Puolet ensimmäisestä saamastani
sadanprosentin voitosta talletin takintaskuuni. Lopetin iltayhdeksältä. Olin myynyt
kaksikymmentä Mäyräkoiraa, joista olin saanut tuottona neljäsataa euroa. Aamulla
menin Alepaan ja ostin yhden Mäyräkoiran.
Seitsemännen päivän jälkeisenä yönä yönä tuli Merkurius uneeni.- Mitenkä menee?- Kiitos kysymästä hyvin. Kiitos Sinulle. Lipaston laatikossa on säästössä kolmetuhattayhdeksänsataakaksikymmentäkahdeksan. -Älä niitä sinne jätä, sijoitetaan ne.
Viisi vuotta ulkoilutin Mäyräkoiriani kolmesataakuusikymmentä päivää
vuodessa aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Se oli myyntimiehen unelmaa. Kauppa kävi
kuin sveitsiläinen kello. Ajankulua ei edes huomannut, niin mukavia ja tyytyväisiä olivat asiakkaat. Poliisit kävivät joskusharvoin, mutta Merkurius oli sopinut asioista
sodanjumala Marsin kanssa. Merkuriuksen sijoitusneuvot ovat tuoneet kertyvälle Mäyräkoirapääomalleni keskimäärin kolmenkymmenen prosentin vuotuisen lisätuoton.
YLEISÖKYSYMYS:
- No mitä Te nyt teette?
- Jaan viikkoni kuuteen työpäivään ja yhteen lepopäivään. Kolme työpäivistäni käytän hallitustyöskentelyyn intressipiireissäni olevissa yrityksissä
ja toiset kolme ulkoilutan Mäyräkoiriani. Ulkoiluttamiseni eivät jätä juurikaan hiilijälkiä. Asun edelleen KRIMIN minulle hankkimassa vuokrayksiössä…
Jaha… Aikani on loppumassa joten kiitän Teitä kaikkia mielenkiinnostanne ja toivotan Teille hyvää iltapäivänjatkoa. Onko tämä Hyvä Elämä? Jätän sen Teidän pohdittavaksenne.
Täyteenpakkautuneen Yliopiston Juhlasalin, opiskelijoista, assistenteista, apulaisprofessoreista, professoreista, akateemikoista, kutsuvieraista ja muuten vain teemasta kiinnostuneista kansantaloustieteilijöistä koostuva katsomo läiskii käsiään, viheltää huulillaan, rytkyttää itseään ja pomppii jaloillaan. Heidän hehkuvat silmänsä kysyvät: - Näimmekö juuri Uuden Ajan Profeetan?, kun Ylermi Rahtunen laskeutuu maanpinnalle akateemisesta aarniometsästä. Takaportaita kaksi kerrosta, viemäriputkien korahdellessa, Yliopiston pihalle. Ottaa pyörätelineestä Pyrkijänsä, jonka vasemmalla puolella on Monarkki, ja lähtee taluttamaan sitä pitkin Aleksanterinkatua kohti Katajanokkaa. Kohta Tasavallan Presidentti luovuttaa hänelle linnansa Keltaisessa Salongissa Vuoden Yrittäjäpalkinnon.
Pekka Kotilainen
Pekka Kotilainen, Loisia
Pekka Kotilainen
LOISIA
Töllin oven saranat liiskahtavat kun se tempaistaan vallan voimalla auki. Liiskahtavat koska ruostuneena pudonneitten, ennen narahtaen varoittaneiden rautatappien tilalle on vuolaistu pajunoksatapit.Tulija jää seisomaan kummoisellekaan kynnykselle totuttaakseen silmänsä töllin ainoan huoneen, jonka ilmassa on väkevä, unettava lemu, hämärään. Vasemmalla seinustalla on puulaatikko, jossa vain pilkkeitä pohjalla, nurkassa piisi, jolla nokimusta kahvipannu ja kattila jonka pohjalla korppantunut puurontähde. Takaseinässä akkunanpahanen josta ei viljalti valoa tihku, sisä- ja ulkopuolella parveilevien kärpästen ja heti töllin takaa alkavan synkkäkuusisen peninkulmaisen Rytökorven vuoksi. Akkunan ääressä notkahtanut ruokapöytä ja rahi. Lattialla hiirien nakertama juuttikangasmatto. Toisessa nurkassa on lattialla makuusija, jonka vieressä Raamattu, huopahiihtokengät ja kurttu. Makuusijan päälle on levitetty suolasäkkikangaspeitto jonka alla makaa Norjanjussi, käpertyneenä syntynyt. Kasvot näkyy että tuntee ja jalkaterät.
- Se on nyt Norjanjussin lähtö, turahtaa ovensuusta.
- Huomenta.
- Mitään huomenta. Jo yli puolenpäivän. Isäntärenki lähtee aamulla myllylle. Siivoat tavarasi ja pääset jyväsäkkien päällä kirkolle.
- Kylvä siemenesi aamulla, äläkä hellitä ehtoollakaan, sanoo saarnaaja.
- Salakka on kutenut jo kaksi päivää eikä ole Norjanjussia näkynyt nuotta-
rannassa.
- Etuajassa ovat.
Kaksi kesää aikaisemmin käveli Norjanjussi pyssy selässä ahoraittia Lapukan tilalle. Asettui pihaportin viereen loisimaan. Kiireisin elonkorjuuaika, isäntä käski työhön. Taitavana käsistään, sukkelana suustaan annettiin Norjanjussin jäädä asustamaan tallinylisille. Seuraavana kesänä muutti Marjaana-piika isäntärengin kumppaniksi Lapukan Putkanotkon torppaan. Norjanjussi sai asuttavakseen töllin ilman nimeä. Teki tilalle töitä ja joutaessaan rakenteli korpeen pontikkatehtaan, metsästeli oravia ja muita turkkieläviä.
Norjanjussi kurluttaa suutaan, pyörittää kieltään ympäri kitalakea, muodostaa
huulistaan torven ja sylkäisee. Kiinteä on sylki, ei montaa pisaraa matkasta
peitteelle pisaroi, ja tarkka on suunta. Suora osuma oikean jalan isovarpaaseen jonka kynnelle on juuri kiivennyt kuoriselkäinen tupajäärä, joka pelästyksessään pakenee takaisin lattialankkujen alla olevaan loukkoonsa.
- Ihmettelevät kylällä jotta mitä se kunnansyytinkipiikana Lapukassa oleva
heikkomielinen Linkku-Iita kaupungissa teki ja millä varoilla se sinne matkusti?
- Minkä se kyläläisille kuuluu? Tietysti Ketosuon akka suu ammollaan.
Ja Turjaska myötäämässä… Otin talteeni ne oravan-nahkat, jotka olit kätkenyt riihenuunin pankolle kuivamaan. Minun Rytökorvestanihan sinä ne olet ampunut. Täytyy kehaista jotta tarkka olet ampumaan. Kaikkiin olit osunut suoraan silmään. Kaiken kadeksuttavaa.
Norjanjussi nousee makuusijallaan puoliksi istuvaan asentoon, ojentautuu kurtun syliinsä ja hetken näppäimiä tapailtuaan soittaa Ilkkupolskan.
- Sattui muuten kaupungissa samaan aikaan kuin Linkku-Iita,
olemaan muuan Norjanjussi hoitelemassa liikeasioitaan. Katseli kuinka
Iita sivuilleen vilkuillen astui Pohjolankadun konitohtorin, joka sivutyönään kuuluu sikiönlähdetystä tekevän, moottaakin ovesta
sisään.
Näyttävät polvet antavan periksi ovensuuhun juuttuneella Lapukan isännällä koska astuu arvoaan alentamaan, kolmella askeleella yli töllin ainoan huoneen lattian, istumaan akkunapöytärahille. Posket punottavat, tyhjäätoljottavat silmät verestävät, on hikitippoja otsalla ja nenän alla, ja pönkeästä mahastakin kairaa ilmaa ulos.
- Sattui muuten muuan Norjanjussi iltakasteen jo tultua, silloin tällöin,
käymään piika-aitan takana olevasta mullikosta kaivelemassa pitkäsiimamatoja. Näki kuinka päätalosta käveli piika-aitan polkua, pää hartioiden kyssässä, tutuntuntuinen hahmo. Lieneekö ollut sen sikiön alkuunpanija.
Akkunarahilla istuva kärsivä antaa periksi mahansa käärmeille. Hän ojentaa
kätensä, osoittaa etusormellaan lattiamattoa:
- Jääköön puhutut puhumattomiksi, anteeksi anna ja armahda.
Karukkokangashymy silmiin asti ulottumatta, nousee Norjanjussi makuupaikaltaan, potkaisee maton sivuun, nostaa ylös maakellarin luukun,kurottaa ylähyllyltä pullon, sulkee luukun, asettaa maton sijoilleen, narskauttaa pullon auki ja ottaa siitä pitkän hörpyn. Lähtee sen tien, sormeaan koukistaen peräänsä käskien, lampsimaan kohti salakankuturantaa.
Niin kävelevät harakanhattujen, lehtokuusamien, näsiöiden, metsätähtien ja
nokkosten reunustamaa rantapolkua salakankudulle Norjanjussi, pontikkapullo kädessään, olan yläpuolelle nostettuna kuin soihtu Antiikin olympialaisten viestintuojalla, perässään henkeään haukkova, kuin kuivalle maalle nostettu kala, Lapukan isäntä.
Pekka Kotilainen
LOISIA
Töllin oven saranat liiskahtavat kun se tempaistaan vallan voimalla auki. Liiskahtavat koska ruostuneena pudonneitten, ennen narahtaen varoittaneiden rautatappien tilalle on vuolaistu pajunoksatapit.Tulija jää seisomaan kummoisellekaan kynnykselle totuttaakseen silmänsä töllin ainoan huoneen, jonka ilmassa on väkevä, unettava lemu, hämärään. Vasemmalla seinustalla on puulaatikko, jossa vain pilkkeitä pohjalla, nurkassa piisi, jolla nokimusta kahvipannu ja kattila jonka pohjalla korppantunut puurontähde. Takaseinässä akkunanpahanen josta ei viljalti valoa tihku, sisä- ja ulkopuolella parveilevien kärpästen ja heti töllin takaa alkavan synkkäkuusisen peninkulmaisen Rytökorven vuoksi. Akkunan ääressä notkahtanut ruokapöytä ja rahi. Lattialla hiirien nakertama juuttikangasmatto. Toisessa nurkassa on lattialla makuusija, jonka vieressä Raamattu, huopahiihtokengät ja kurttu. Makuusijan päälle on levitetty suolasäkkikangaspeitto jonka alla makaa Norjanjussi, käpertyneenä syntynyt. Kasvot näkyy että tuntee ja jalkaterät.
- Se on nyt Norjanjussin lähtö, turahtaa ovensuusta.
- Huomenta.
- Mitään huomenta. Jo yli puolenpäivän. Isäntärenki lähtee aamulla myllylle. Siivoat tavarasi ja pääset jyväsäkkien päällä kirkolle.
- Kylvä siemenesi aamulla, äläkä hellitä ehtoollakaan, sanoo saarnaaja.
- Salakka on kutenut jo kaksi päivää eikä ole Norjanjussia näkynyt nuotta-
rannassa.
- Etuajassa ovat.
Kaksi kesää aikaisemmin käveli Norjanjussi pyssy selässä ahoraittia Lapukan tilalle. Asettui pihaportin viereen loisimaan. Kiireisin elonkorjuuaika, isäntä käski työhön. Taitavana käsistään, sukkelana suustaan annettiin Norjanjussin jäädä asustamaan tallinylisille. Seuraavana kesänä muutti Marjaana-piika isäntärengin kumppaniksi Lapukan Putkanotkon torppaan. Norjanjussi sai asuttavakseen töllin ilman nimeä. Teki tilalle töitä ja joutaessaan rakenteli korpeen pontikkatehtaan, metsästeli oravia ja muita turkkieläviä.
Norjanjussi kurluttaa suutaan, pyörittää kieltään ympäri kitalakea, muodostaa
huulistaan torven ja sylkäisee. Kiinteä on sylki, ei montaa pisaraa matkasta
peitteelle pisaroi, ja tarkka on suunta. Suora osuma oikean jalan isovarpaaseen jonka kynnelle on juuri kiivennyt kuoriselkäinen tupajäärä, joka pelästyksessään pakenee takaisin lattialankkujen alla olevaan loukkoonsa.
- Ihmettelevät kylällä jotta mitä se kunnansyytinkipiikana Lapukassa oleva
heikkomielinen Linkku-Iita kaupungissa teki ja millä varoilla se sinne matkusti?
- Minkä se kyläläisille kuuluu? Tietysti Ketosuon akka suu ammollaan.
Ja Turjaska myötäämässä… Otin talteeni ne oravan-nahkat, jotka olit kätkenyt riihenuunin pankolle kuivamaan. Minun Rytökorvestanihan sinä ne olet ampunut. Täytyy kehaista jotta tarkka olet ampumaan. Kaikkiin olit osunut suoraan silmään. Kaiken kadeksuttavaa.
Norjanjussi nousee makuusijallaan puoliksi istuvaan asentoon, ojentautuu kurtun syliinsä ja hetken näppäimiä tapailtuaan soittaa Ilkkupolskan.
- Sattui muuten kaupungissa samaan aikaan kuin Linkku-Iita,
olemaan muuan Norjanjussi hoitelemassa liikeasioitaan. Katseli kuinka
Iita sivuilleen vilkuillen astui Pohjolankadun konitohtorin, joka sivutyönään kuuluu sikiönlähdetystä tekevän, moottaakin ovesta
sisään.
Näyttävät polvet antavan periksi ovensuuhun juuttuneella Lapukan isännällä koska astuu arvoaan alentamaan, kolmella askeleella yli töllin ainoan huoneen lattian, istumaan akkunapöytärahille. Posket punottavat, tyhjäätoljottavat silmät verestävät, on hikitippoja otsalla ja nenän alla, ja pönkeästä mahastakin kairaa ilmaa ulos.
- Sattui muuten muuan Norjanjussi iltakasteen jo tultua, silloin tällöin,
käymään piika-aitan takana olevasta mullikosta kaivelemassa pitkäsiimamatoja. Näki kuinka päätalosta käveli piika-aitan polkua, pää hartioiden kyssässä, tutuntuntuinen hahmo. Lieneekö ollut sen sikiön alkuunpanija.
Akkunarahilla istuva kärsivä antaa periksi mahansa käärmeille. Hän ojentaa
kätensä, osoittaa etusormellaan lattiamattoa:
- Jääköön puhutut puhumattomiksi, anteeksi anna ja armahda.
Karukkokangashymy silmiin asti ulottumatta, nousee Norjanjussi makuupaikaltaan, potkaisee maton sivuun, nostaa ylös maakellarin luukun,kurottaa ylähyllyltä pullon, sulkee luukun, asettaa maton sijoilleen, narskauttaa pullon auki ja ottaa siitä pitkän hörpyn. Lähtee sen tien, sormeaan koukistaen peräänsä käskien, lampsimaan kohti salakankuturantaa.
Niin kävelevät harakanhattujen, lehtokuusamien, näsiöiden, metsätähtien ja
nokkosten reunustamaa rantapolkua salakankudulle Norjanjussi, pontikkapullo kädessään, olan yläpuolelle nostettuna kuin soihtu Antiikin olympialaisten viestintuojalla, perässään henkeään haukkova, kuin kuivalle maalle nostettu kala, Lapukan isäntä.
Pekka Kotilainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)