Runon kuva ja sointi -kurssilta lisää runoja

Runon kuva ja sointi -kurssilta julkaistaan vielä kolmen kirjoittajan runoja: Anne Visa, Tapio Pulli, Kaija Pulli.

Anne Visa, Kolme runoa

Testamentti



Kun olen kuollut
älkää murehtiko
tämä on oikea järjestys
näin sen pitää mennä

kun olen kuollut
haudatkaa sydämeni
se kuuluu puutarhaan
sembramännyn varjoon

kun olen kuollut
tuhkatkaa ruumiini
antakaa aivojen savuta
koskettaa olematonta

kun olen kuollut
antakaa hänen katsoa
hehkun tavalla
jonka vain hän voi muistaa

kun olen kuollut
kiivetkää kalliolle
kutsukaa pohjoistuulta
pitäkää kädestä kiinni
toivokaa turvallista matkaa.









Matkalla itään




Se alkaa koivunvarvusta pinnojen välissä
kiertää pyörännapaa
osuu haarukan kulmaan
hankaa
ottaa vauhtia
nostaa vedet silmiin
liukuu lehtien peittämää jalkakäytävää
kohtaa Vartiokylän yläasteen
hidastaa

se nousee vanhan koulun portaita
istuu juhlasalin renkaiden alla
hiipii käytävään tyhjään luokkaan
törmää rehtoriin opettajanhuoneessa
pelästyy
karkaa matkoihinsa
ohittaa pitserian avoimen oven oreganon
kukkakaupan vaaleanpunaiset atsaleat
kohtaa automaatin kioskin kyljessä
jarruttaa kaikin voimin
vaijeri kirskuu
paukahtaa poikki

se raapaisee reiän lahkeeseen
lävistää nahan
osuu ohueen suoneen
avaa lämpimän virran
kastelee sukan kengän asfaltin
valuu kohti katuojaa
saavuttaa ritilänkannen putoaa
eksyy maanalaiseen verkostoon
virtaa
sekoittuu sameaan veteen
vaahtoaa
nousee. jää pintaan.










Oikea kysymys

Voiko joku kertoa, missä päin kaupunkia sijaitsee virasto
josta voi tilata suuntaa antavan ohjeen
oikeaan menettelyyn
tämänkaltaisessa tilanteessa
kun
kotikadulla istuvat kerjäläiset
vanha jalkapuoli mies ja lapsi
aina ne kyyhöttävät edessä
aina ne samat pahvilaatikon päällä
aamusta iltaan minne ne sitten menevät
tämä on niin kiusallista
vaikuttaa alueen arvostukseen
pelkään että kiinteistön myyntiarvo taitaa kärsiä
ja pian on huoneiston arvio edessä
vastausta ei tarvitse allekirjoittaa
mutta voisinko saada sen mahdollisimman pian
mieluiten sähköpostiin.

Anne Visa

Anne Visan runojen typografinen asettelu on erilainen käsikirjoituksessa kuin tässä julkaistussa. Testamentti-runossa on kaksi säettä, jotka on sijoitettu vasempaan laitaan, kaikki muut on sijoitettu samaan suoraan. Ensimmäinen kun olen kuollut ja säe kiivetkää kalliolle on kirjoitettu vasempaan laitaan ja muut säkeet on sisennetty samaan suoraan. Oikea kysymys -runossa sisennettynä säkeitä ovat vanha jalkapuoli mies ja lapsi sekä pelkään että kiinteistön myyntiarvo taitaa kärsiä.

Valitettavasti käytössä oleva ohjelma ei suostu tuottamaan käsikirjoitusten mukaista typografiaa.

Tapio Pulli, Kolme runoa

Kaksi yksinäistä kohtaa
tavernan syrjäisessä pöydässä
toinen puhuu operaatioanalyysistä, sumeista systeemeistä
toinen pauhaavista aalloista karikkoisilla rannoilla








Isänmaallinen sarja

1.
Maani
kallio, lumpeenkukka
nälkäinen,
vilun maa,
täsmäisänmaa

2.
Metsän aksioomat:
vihreä,
variksen laulu

autiomajojen ikkunat synnyttävät lasimaalauksia

Mitä noita kiistämään


Maanantaisarja

1.

Opiskeleva runoilija
asuu Tallinnassa
vetää päänsä täyteen, kerää muistoja
Vaihteluna
Tallink expressiä
ja luumunmakuista erotiikkaa

2.

Alaikäisten kärjekäs tango
toivoton
lavoilla, jossain päin Suomea
Ilmoittautukaa lähimmälle poliisiviranomaiselle
omaisenne ovat hauraan vakavia

3.

Kalkkunaleike
maistuu kalkkunalle
luista irroitettu liha
Linnut taittavat siipensä
ennenkuin kaula katkaistaan
kynitään höyhenet

4.

Käen pesän
houkutus
Hopeisia munia
safiirisia untuvia
Suon silmä, pohjaton rimpi










Tapio Pulli

Runojen typografinen asettelu on käsikirjoituksessa erilainen. Isänmaallisessa sarjassa runossa 1. vilun maa ja täsmäisänmaa -sanat ovat molemmat omia säkeitään, jotka alkavat sanan nälkäinen n-kirjaimen kohdalta. Samoin runossa 2. viimeinen säkeistö on sisennetty: Mitä noita kiistämään alkaa sanan autiomajojen keskikohdalta. Maanantaisarjan 4. runon viimeinen säe on sisennetty. Se alkaa sanan safiirisia tavun -si kohdalla.
Valitettavasti käytössä oleva ohjelma ei suostu toistamaan käsikirjoitusten mukaista asettelua.

Kaija Pulli, Kaksi runoa

Unohtuman hetki

Uida yksin kuunsiltaa
Gustavin kylmässä merivedessä.
Syksyisten ruusujen
terälehtien
putoillessa päällesi.

I

Kuun valo valaisee
askeleitasi pimeässä talviyössä.
Lumen alta pilkistää
jäätynyt ruusun nuppu,
kuin majakka
hiirien valtakunnasta.

II
Kuun kirkkaus
nostatti yön valoisuuden.
Puhkesi ruusu
syksyn yön yksinäisyyteen.



Tekopyhä reippaus

Tänään olen reipas
kuljen kaupungin halki
meren rantaan saakka.

Repaleiset kalliot
ottavat vastaan aaltoja,
jossakin on jo jäätä
yöllä kiristyvä pakkanen
on tehnyt taideteoksia.

Nyt tahtoisin lentää,
kuin pitkäkaulainen joutsen
sumuisten pilvien keskellä
Mutta kun ei mulla ole siipiä,
eikä edes siiven tynkiä.

On jäätävä paikoilleen
tuijottamaan tylsää peilikuvaansa
särkyneiden jääkukkien sirpaleiden sarjaan

Kaija Pulli