Aino Tukiainen, kolme runoa

Aurinko kurkistaa taivaanrannan taskusta oranssia,
keltaista väriä. Olen jumallapsi. Täynnä auringonvaloa ja lämpöä.
Olen legenda jo eläessään. Lienkö naakka vai vanhan munkin sielu,
satakieli joka laulaa kaiken tietämänsä ulos itsestään.

Sudenkiilto silmissä. Rakennutan itsestäni kivisiä patsaita.
Lakkaan käyttämästä eeppisiä arvoja. Annan kuvata itseni
maskuliinisena ja pienirintaisena leuassani kuninkaallinen irtoparta.
Nemes päähine päässäni ja vaahteranlehti edessäni..
Olen pyhimmistä pyhin. Velipuoleni kanssa katoan
sängyn valkeaan kuohuun aamukoitosta illanviettoon.

En ole ihmiskunnan jätettä. Minulla on jumalallinen pilke silmissä ja
sieluni katsoo noita ihmisiä. Rakennan temppelin Niilin länsirannalle,jonka
suunnittelee arkkitehti senemut. Kuninkaanlaakso, jossa elävät henget.
He työntävät avuttomina silmänsä esiin ja näkevät nautinnon helvetin ilot.


 
OLETKO NARRI VAI KUNINGAS?

Kun vaahtopäät iskevät rantakiviin
pullistun vihasta kuin purjeet merellä.
Valkopää oriit korskuvat pitkin taivastietä
jättäessään sataman. En ole toukka tai
mehiläiskuningatar. Olen kuningas, jonka
kansa on hylännyt. Ilmestys tai kone
alati vaihdan väriä kuin kameleontti.
Sumujen kuilu. Minä olen viiksinaamainen
narri. Minun tehtäväni on huvittaa kuninkaan
vieraita, sukkeluudella ja tempuilla. Hoviin
tulevat herrat ja kaiken oppineet. En ole
nenästä vedettävä, olen irvokas ja
koomillinen kaksihaarainen tiu’uilla
varustettu hiippa päässä, mutta kaikki on
mielikuvituksen tuotetta. Kuningas puhuu.
Narri sinun irvokkailla tempuilla rauta
muuttui kullaksi tuonela paratiisiksi.
Olin ahne peluri ja sain kansani takaisin.


 
SIIHEN LOPPUI HIIREN VIRSI

käyn katsomassa aamu kujalla
näkyisikö matkalaisia.
Uroshirven kaltaiset jäljet
suorana edessä.

Näen ajan hitaan natinan ja
hengitän tyhjää tilaa.
Hirven silmät katsovat
suoraan silmiini ja
sarvet kolisevat yhteen.
Sen alaleuka väpättää ja
sieraimet vaahtoavat kuvia.

Silmäluomet roikkuvat ja
sarvissa punainen kolhun tahra.
Rasahdus. Hirvi pakenee kuin sonni
nähdessä punaisen vaatteen.

Se juoksee ja juoksee..
kun metrit olisivat sen viimeiset.
Lopuksi näen vain pienen
mustan pisteen, kuin linnunsilmä.

Aino Tukiainen