maanantai 10. joulukuuta 2012

Leila Tuomala, kolme runoa

on marraskuu
vieläkö näet unia
miksi satu on päättynyt
olen rämpyttäjähuilu
lämmin kielin banjon kaulassa
nimeni on kukka
olen tullut meren takaa
kahlasin läpi lumen ja tuiskun
läpi kivikoiden
ja tullen
puut varjostivat tietäni, taipuivat hurjasti tuulessa
kävelen kivikossa
kukkaruukku keikkuu lasipöydällä

olen omenankukka

- - -

mietin mitä kohtaa katson peilistä;
vanhus istuu sohvalla;
katsoo aamuruskoa;
nauttii konjakkia yksin;
ja tuuli niin kerrotaan;
kietoutuu lämpimiin kämmeniin:

taivas avautuu;
ja jumalat tulevat

- - -

taivas avautuu ja mittaa aikaa;
aamu sarastaa ja viistää universumissa
lintu avaa silmänsä;
levittää siipensä;
laulaa mustan laulun;

musta kissa kivikossa (möyryää)


Leila Tuomala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti