Sinne ja takaisin.
Sinne kiven alle, jossa ei ole rantaa eikä kuutamoa. Sieltä takaisin. Riski se on. Ensinnä päästä, ja toiseksi, mistä sen tietää, onko jo päässyt takaisin. Mistä tämä kaikki kuuma tuhkakin tullut? Sateen jäljiltä yhä polttava.
Takaisin ja sinne? Takaisin sinne on riski. Ensinnäkin joutua hengittämään hometta, ja toiseksi, mistä sen tietää, onko tultu samalle saarelle. Kostamaan? Näyttämään nenää kuolemalle? Kirjoittamaan lahoon mastoon vastalause kuolleiden puolesta.
Kirjoittamaan kuolematonta. Lukemaan kuollutta.
- - -
hän käänsi ylväästi päänsä, tytär,
kuin olisi katsonut viistosti syvän järven yli
silti silmäkulmassa vain minä, poika
tytär silmää poikaa – makaronifarmarin ainoa hapankaaliviljelijän ainoaa
pöydän yli kurkotti banaanipuututkimuksen lupaus
sormi sojolla kuin koskettaakseen ystävän kättä
jäärouhe oli jo sulanut, vuorenkeila yhä kaatuili järveen
ajattelin paluuta, silti maireana katsoin takaisin
kosketusetäisyys oli läsnä, sauman ylitys
sammunut sormi lautasliinan reunalla, sattumalta
- - -
Minä tasalämpöinen (Rooliruno)
Yritän säilyttää arvokkuuteni, vaikka kantajilta ei onnistukaan hihnojen heivaaminen kunnolla. Sen kun laskisivat hitaasti vähän kerrallaan, eihän hihnoja ole kuin kolme, kun taas kantajia on kuusi. Säästösyistä olivat kaventaneet kuoppaa niin, että pelivaraa oli enää kolme senttiä. Ei se riitä arkun keikutteluun. Ja sinä Emma, pysy paikoillasi! Jos retkahdat toiselle kyljelle, niin kanteni aukeaa ja joudut hautaan paljaaltaan ilman minua. Siinä saattoväellä olisi naurussa piteleminen. Ei tämä Emma sinun vikasi ole. Mahduit minun pehmustettuun standardi-mitoitukseeni vielä säällisesti. Ja verosi maksoit ajallaan. Loppuhilpeys jäi kolmesta sentistä kiinni. Ajattele, jos autuudellesi olisi ollut vain yhden sentin pelivara! Kehysraami, se. Se noudatettava, on. On!
Vuosaari
Jorma Vakkuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti