Kosken partaalla
Sen kun katselet, karjuvaa harjaani!
Minut kastelet, vapaalla kasteellas.
Sinut humallan! Sahtini hulmautan!
Minua houkutat? Koukutun humustas.
Sinut hukutan! Kuohuuni kietaisen.
Hyppäänkö taljoilles? Kuolenko kallioilles?
Sinut keinutan, kuplissa tuuditan.
Vaikk´ain vain vaipuisin, kuin lehti kierässä?
Kunhan katselet,
kun taas katselet.
Kekriruno
Lampareen nyt peittää lehdet
raidan ja lepän viherjää.
Ketunleipä, karhunsammal:
Tilkkupeite, talveksi peittoa.
Kiitos lampaista, magenta
punajuuri, retikka,
palsternakka, kurpitsa.
Räkättirastas kvittenipensaassa.
Köyrinhönttämöt, kapustoineen
kekripukki tulollaan.
Nyt kuljen sananjalkaa,
kuusenranka, kuhmukääpä,
kaarnakasvo,
hätäleipä, luppoa?
Kiitos speltistä,
luumuista ja kriikunoista.
fantsuista lantuista,
satelliittikyssäkaaleista!
Syön viimeisen puolukan
ja soitan mustaa torvea;
männyt, kuin tikapuut,
heiluu ja huojuaa.
Valkoinen taivas
latvat syleilee ja lyö:
Kotkasiivet kotiin
vaeltaa.
Ja ovesta
tiitiäiset tuulahtaa.
tervehtii,
ja tomun tanssin kruunaa.
Rakkausruno
Ullakolla, ei voi aina olla,
vaan pitää etsiä uksi ulos,
Kulkea halki vainioiden,
puikkelehtia metsä tai kaksi,
kömpiä komotit ja piirongit,
pomppia parisängyllä
jäädä tuijottamaan peiliin.
Silloin se aukeaa, ja liu´ut
alas nenäonteloita suuhun.
Silmät kiinni, katsele musteläikkiä.
Tutki hampaita, ihmettele ja ihastele muotoja.
Kielen karheutta, samettisuutta,
maista närästystä, kuule hengitystä,
kuunnella puroja, viemäreitä,
putkistojen jyskettä, potkurin jumputusta,
Tulla niellyksi. Imeytyä
kurkkutorveen. Taraa!
Sinkoutua alas,
kuin kilpakelkka jääkuilussa.
Kadota maailmankaikkeuteen,
äärettömään pimeyteen,
päätyäksesi molskahduksella
mustalle humalamerelle.
Pikku paatissasi matkalla
Ekvaattorin kuumimpaan
viidakkoon.
Vaarassa olet tulla kustuksi
puunjuureen tai lyhtypylvääseen.
Mutta kun seuraat tuulia
kaikilla aisteillasi ja suunnistustaidoillasi,
rannikkolaivurikurssi on tässä eduksi,
pääset kärsivällisyydelläsi
pitkin raajojen turvallisesti pikkuvarpaaseen asti,
johon voit pesiytyä ja nukahtaa
tuntien kuuluvasi jotenkin tähän taloon.
Jessica Calonius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti