Aamiainen
Käteni puristui höyryävän hunajateemukin ympäri. Kämmentä ja sormia poltti, mutta tiukensin otetta kivusta välittämättä. Toinen käsi harhaili lämpöisen patongin pintaa. Tunsin kellanruskean leivän tuoreen tuoksun. Se sekoittui teen makeaan aromiin. Patongin pinta rapisi, kun hivelin sormellani paistoviiltoja. Ne kulkivat vinosti patongin poikki. Kuin arvet, ajattelin.
En saanut murrettua patongista palaakaan. Menin puutarhaan. Hautasin patongin kahden omenapuun väliin, lähelle paikkaa, johon olin edellisellä viikolla Elinan kanssa hyvästellyt Pojun, kissani. Se oli kuollut yllättäen kuin rakkauteni.
Tuulenvire puhaltelee omenankukintojen teriöissä. Aniliininvalkoiset lehdet väräjävät ympärilläni kuin parvi hauraita perhosia, niin hentoisina, että niiden lävitse erottaa suonirihmaston.
Terälehdet takertuvat hiuksiini ja olkapäilleni. Ne verhoavat minut kuin surullinen uni, jota kaipaan, kun se on loppunut.
Martti Kuokkanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti