Kylmän taivaan alla
Katson kuinka kengät kopisevat ohitseni. Korkeakorkoiset saapikkaat, kumisaappaat ja miesten mustat nauhakengät ja niillä kaikilla on sama rytmi. Kiire. Omia varpaitani paleltaa, pahvin pala allani on alkanut kostua. Tavaratalon tuulikaappi röyhtäisee ja pienen hetken on lämmintä. Istun ja välillä olen polvillani. Helisytän mukissa paria vaivaista kolikkoa. Tämä on ollut huono päivä. Jos olisi pakkasta, niin saldo olisi parempi.
Bran tulee puolilta päivin. Hän seisoo tuulikaapissa. Nousen ja menen kankein jaloin hänen luokseen. Hän ottaa mukin ja kiroaa.
– Saitoja ovat lihavat, punakat suomalaiset. Eivät auta hätääkärsiviä.
Bran kumoaa kolikot taskuunsa ja antaa mukin takaisin.
– Oliko tässä kaikki, ettei vain mitään olisi eksynyt taskuihisi?
– Ei tietenkään, vastaan ja käännän anorakin taskut nurin.
Bran hymähtää ja antaa minulle palan leipää ja juustoa.
– Syöt sitten salaa, etteivät ihmiset näe. Muista näyttää nälkäiseltä.
Bran menee ja vihdoin uskallan koettaa anorakin alla olevan tikkiliivin vuorta. Tunnen kolikon ihanan raskaan painon. Siirrän rahan niin, ettei se kilise muita rahoja vasten. Kun joka päivä laitan yhden euron sivuun, on minulla vuoden lopulla matkarahat täältä pois. Jonnekin lämpimään, missä ei ole lunta ja pakkasta.
Jatkan, kunnes kauppa menee kiinni ja on pimeää. Menen asemalle, jos Bran kerää päivän tuoton ja jakaa meille leipää, nakkimakkaroita ja nahistuneita omenia. Jokainen ottaa muovikassin, koska on perjantai, viikon ensimmäinen ja paras pullopäivä. Lauantaina ei ole niin hyvä. Minä pidän perjantaista. Pulloja ja tölkkejä löytyy silloin paljon. Suomalaiset juovat ulkona ja jonottavat baariin juomaan lisää. Mutta minä pidän jonoista, kuljen jonon viertä edestakaisin ja nappaan heti tölkit. Toisilla on muki mukanaan täälläkin. Ei minulla. Uudet on aina innokkaimpia.
Täyden kassin vien Branille, joka tyhjää sen isoon jätesäkkiin ja nostaa ruosteisen pakettiauton perälle. Tästä en saa mitään säästöön. Bran ottaa kaikki rahat. Hänhän pitää meidät ruoassa ja antaa nukkua pakettiautossaan. Tölkit ovat parempia kuin lasipullot ja muovipulloista saa eniten rahaa eivätkä ne paina niin paljoa. Pitää vain tarkasti katsoa, että tölkissä on pieni raita ja numero yläosassa. Ensimmäisellä keräysretkellä Bran läimäytti minua kasvoihin ja heitti menemään keräämäni tallinnatölkit.
Minä ihmettelen täällä niin monia asioita. Ihmisillä on rahaa, ruokaa ja katto pään päällä ja silti heillä on kiire ja kireä ilme kasvoillaan. Pian tulee kesä. Silloin on lämpimämpää, voi nukkua ulkona mutta silloin meitä on myös enemmän. Bran sanoi, että pari sataa meikäläistä tulee tänne keväällä. On vaikeampaa saada rahaa kokoon ja pitää mennä kauemmaksi keskustasta. Kerään pulloja ja tölkkejä puolille öin ja saan aika hyvän saaliin. Bran hymyilee kerrankin. Miehet jatkavat vielä. Kävelen pakettiautolle nukkumaan. Branin äiti jo kuorsaa vilttinsä alla ja minuakin nukuttaa. Laitan tikkiliivin pääni alle ja nukahdan. Näen unta lämpimästä maasta, jossa puissa kasvaa hedelmiä ja rantavesi hivelee jalkapohjia. Herään ja venyttelen. Pakettiauto on tyhjä ja tikkiliivi on hävinnyt.
Mari Hanhiniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti