Olen kivi. Sanovat kallio. Kun irtosin emokalliosta, minusta tuli tytärkivi. Vähän kuhmurainen, mutta otsalta pyöreä. Hyvä, että sammal peittää kuhmurani. Talvella olen kalju, mutta näin juhannuksena päälakeani koristavat veikeät saniaistupsut. Niistä tykkään kuin myös naavakiehkuroista korvillani. Ensi kesänä saankin ne jo kymmenennen tuhannen kerran.
Jorma Vakkuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti