Kesken erää
Petrus, Sauli ja Antti jököttävät korkeilla baarijakkaroilla Sporttipubissa. Äijät odottavat ja vilkaisevat silloin tällöin screenille. Juomia tilataan tiuhaan tahtiin. Petrus siemailee jo kolmatta viskiään. Sauli vilkaisee häneen olkansa yli, ei sano mitään. Petrus aloittaa: - Tiedättekö jätkät, mitä perhokalastus oikeastaan on?
Sauli ajattelee itsekseen, hittolainen, ei kai se rupea taas esitelmöimään. Antti vaikenee.
- Se on kuulkaas taidetta! Ei ruskaapakkasellataidetta, vaan oikeaa arttua! Perhokalastus on jumalaisen jalo ja hieno tapa saada kalaa.
Saulin ilme on sanoinkuvaamaton. Hän miettii, pitäisikö hänen alkaa puhua golfista. Petruksen jutut on kuultu sataan kertaan. Petrus jatkaa: - Amerikkalainen kirjailija Howell Raines sanoo kirjassaan Perhokalastus ja keski-iän kriisi, että perhostaminen on kaunein, vaan ei tehokkain tapa saada kalaa, aivan kuten baletti on kaunein, vaan ei suoraviivaisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Se on myös tiedon asia. Siinä nääs pitää tietää, mitä hyönteisiä koskessa kuoriutuu. Sitoako siiman päähän vesiperhosen pupa tai sitten koskikorennon toukkaa jäljittelevä nymfi? Jos fisut syö pikkukalaa, kannattaa päivällä uittaa siiman päässä kirkasta kuoretta muistuttavaa streameria, pikkukalajäljitelmää. Yöllä tummaa, kookasta siluettiperhoa tai...
- Lopeta, sanoo Sauli ja tuumii: Onneksi matsi on jo alkanut.
Petrus kailottaa: - Uskokaa tai älkää, noi tehtailee kohta maalin. Kattokaa hei! Mitä mä sanoin! Napakka maali! Oliko se KalPan Salstedt, tarkalla sudilla, ja viel alivoimalla, ja ylämummoon... Mut ei se vielä taidetta oo!
- Turpa kiinni nyt, siitä taiteestasi! Nyt katsotaan lätkää. Tää on kuule miesten peliä, eikä hurlumheitä, sanoo tähän asti tuppisuuna pysynyt Antti.
- Mut Hifkien Hirschovitsin nappisyöttö ylös nousseelle puolustajalle Toni Söderholmille liippasi läheltä taidetta. Se oli kuule niin tarkka passi, että Dalin tai Vermeerin siveltimet tulee meikälle mieleen!
- Lopeta! Joku vielä kuulee! Eikä se mitään sattumaa ole. Jätkät treenaa päivittäin noita syöttökuvioita. Nykylätkässä ei Möllikeinosen pirueteille tai koko kentän läpi pujotteluille oo tilaa. Peli on nopeutunut! Ei se sun taiteesi siinä auta, sanoo Sauli ympärilleen vilkuillen.
- Haista kuule itte! Tota ei kerta kaikkiaan ole voitu harjoitella! Respectiä vanhemmalle ja tietävämmälle, rakas pikkuveli, ärsyttää Petrus ja alkaa tapansa mukaan luennoida: - Etteks te jätkät analysoi peliä! Toi tähtipakki sai sijoittaa kiekon tyhjään maaliin. Veskari oli pelattu sohvalle tosta tilanteesta. Se oli huippu passi, peliälyä! Ei tuollaista kuviota voi harjoitella. Ei! Nykylätkässä, joka on tuulennopeaa! Toista oli silloin seitkytluvulla, kun Ilpo Koskela valittiin MM-kisojen allstars-miehistöön puolustajaksi. Entäs muistatteko Nedomanskia kekkoslovakiasta, ja Neukkujen punakoneen huippuketjun Mihailovin, Harlamovin ja Petrovin?
- Turpa kiinni jo! sanoo Sauli ja nostaa keskisormea Petrukselle ja varmistaa, että Antti huomaa.
Petrus nousee, lähtee veskiä etsimään. Se vaatii suoritusta. Kapakka on ääriään myöten täynnä. Vain muutama nuorempi nainen on siippansa, poikaystävänsä tai vastaavan kanssa katsomassa matsia ja kiskomassa kaljaa. Petrus mutkittelee eteenpäin hokien koko ajan sori, sori. Häneen sivalletaan vihaisia silmäyksiä. Eräs kaksikymppinen kolli huomauttaa: - Vittu, kesken erää! Repeekö papan rakko? Toinen jatkaa: - Tartteeko vaari vaippaa? Petrus ei vastaa. Tekisi mieli sanoa: menkääs pennut pyyhkiin ensin korvantaustat ja jättäkää sierainkilluttimet ja korvakorut kotiin isolle siskolle ja äiteelle, ennen kuin tuutte miehen kanssa puhuun. Hän hoippuroi vessaa kohti ja vaipuu ränniin lorottaessaan usvaisiin maisemiin. Hänen mieleensä putkahtavat sadat kapakat, mutta myös lapsuuden lintukivi, helpotuksen tuoja ja herkistäjä. Hoippuroidessaan huteroin jaloin tiskille ostamaan seuraavaa kaljaa, hän pyyhkäisee silmäkulmaansa flanellipaitansa hihalla.
Tapio Nyyssönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti