Länsimetro
Laskeudun Tapiolan metroaseman hissillä. Pitelen nenääni. Luikahdan oranssin vaunun muovituoliin. Luola-asukkaat eivät puhu. Tunneli Otaniemeen. "Ota pikavippi!" käskee mainos. Keilaniemeen.
Ennen vanhaan Tapiolassa bussin kuljettaja katsahti matkaajaan, olemuksellaan toivotti tervetulleeksi. Katselin bussin ikkunasta joutsenparia Otsolahdella, leppeässä tuulessa liukuvia purjeveneitä Westendin edustalla. Ihmiset kalkattivat kännyköihinsä. Äiti hymyili vauvallensa bussin keskellä vaunutilassa auringon säteissä.
Metro pysähtyy Koivusaaren alla. Olen scifi-elokuvan dystopiassa. Maailma on tuhottu. Madot ja ötökät vallassa. Tauti on tehnyt luola-asukkaista tehorobotteja. Kaksi minuuttia on säästettävä. Maksoi mitä maksoi. Kiire. Kiihdytys.
Bussin ikkunasta näin, kun lapset purjehtivat optimistijollilla Koivusaaren edustalla. Tuuli hyväili heitä. Elämä oli alussa, toivoa ja innostusta täynnä. Tahdoin purjehtia heidän kanssaan. Vasemmalla näin Kaskisaaren valkean kaarisillan, elämän korkean kaaren. Sen huipulta tahdoin aina rauhoittua katsomaan saaria, aaltojen välkettä.
Kuulutus: "Lauttasaari. Drumsö. Ferry Island". Ei näy saarta, ei. Zombeja ulos. Zombeja sisään. "Ota pikavippi!”. Kiire. Kiihdytys.
Moottoritietä jatkaessa etuikkunasta näkyi Hietaniemi kappeleineen, vasemmalla Seurasaaren kivikkorannat. Kaksi retkimelojaa lähestyi Soutustadionin suunnasta. Oli juhlapäivän tuntua kuin lapsuuden seinämaalauksessa lastentarhassa Suomen lipun liehuessa siellä aina. Kumpupilvet nousivat taivaalla Alppeina. Tämä on Genevejärven rantaa, Montreux'ssä, melojat ovat sen siipirataslaiva. Kaliforniassa tämä nimettäisiin maailman kauneimmaksi tieksi.
"Ruoholahti". Naisääni narisee kaiuttimesta: "Te kaksi siellä, jotka pidättelette ovella koko junaa. Selittäkää matkustajille, miksi teidän aikanne on tärkeämpää kuin heidän aikansa". Kukaan ei puhu mitään. Tietenkään. Kiire. Kiihdytys.
Bussista näin Lapinlahden valkean sairaalan häämöttävän puiden välistä. Waltarin Sinuheako sielläkin hahmoteltiin? Hietaniemen haudat muistuttivat elämänkaaren lopusta. Lapinlahden villat lankkuaidan takana heijastivat menneen maailman kaikuja. Kampin terminaalissa bussikuski kääntyi katseellaan hyvästelemään meidät. Narinkkatorilla valoa, nuorisoa jutustelemassa.
Metro vinkuu Kampin asemalle. "Ota pikavippi!". Kelmeiltä muovipenkeiltä vääntäydyn kohti pissahissiä. Tökin nappia "ulos". Tahdon täältä ulos. Tahdon takaisin menneisyyteen, elämänmakuiseen matkaan.
Seppo Sarlos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti