Petri Laurikainen, Iltatähti

ILTATÄHTI

alussa ei aikaa ollut
siinä mielessä kuin nyt ymmärrämme sen
vain kaksi makuuhuonetta
täyttyivät katkonaisesti ja velvollisuudesta
kolmas jatkuvasti
patoutuneista tunteista

nyt kun meillä on aikaa
matkustetaan taas pitkin poikin
välimerenmaita
nyt kun meillä on aikaa
pannaan koti kuntoon että kehtaa kutsua
ihmisiä
tämä ei voi jatkua näin sanoi luojaisä
tilastoista viis sanoi luojaäiti
yhteistuumin he sanoivat tulkoon
minä

minulla on kreikan lippu tuntosarven päässä
vyöpanssarilla kopio kauniista kodista
kun äiti huutaa isälle sinä halusit häntä
tartun sojottavaan sormeen, rauhoitu äiti
näytän panssarin kauneimman interiöörin
kun isä kuiskaa äidille sinä halusit häntä
vängen väliin heilutan lippua katso isä
estän kämmentä puristumasta nyrkkiin
kello
tikittää kahden kodin aikaa, panssari
vaihtuu joka vuosi numeroa isompaan
aina kun herkät tuntosarvet aistivat vihaa
pakenen pois
menen isän luo
kirpputorille laitan couscousia
huonekaluostoksille hävitän pullot
menen äidin kanssa

kun panssari on tarpeeksi vahva
matkustan kauas ja vien ajan mukanani
isä ja äiti torkkuvat tahoillaan
aina kun toinen saa kirjeen minulta
hän herää ja sopii tapaamisen

Petri Laurikainen