Epämiellyttävä henkilö
Ville on normaalipituinen, hänen vartalonsa on hoikka ja hänellä on mursun viikset. Ville on luonteeltaan pikkutarkka.
Ville on hankkinut avovaimonsa Valman kanssa asuntoauton. Heidän tekee mieli Eurooppaan lomailemaan. Niinpä he pyytävät Villen työtoveria Peteä vaimonsa Riitun kanssa mukaan. Yhdessä parit suunnittelevat matkareitin. Ohjelmaan otetaan käynti Dachaun keskitysleirissä ja Hitlerin Kotkanpesässä Berchtesgadenissa. Riitu vähän ihmettelee kohteita, mutta pysyy hiljaa. Ville luettelee mikä on kunkin tehtävä matkan aikana: ”Pete ja minä ajamme ja luemme karttaa vuorotellen. Valma hoitaa aamiaisen ja iltapalan. Lounaan syömme ravintoloissa. Riitu on taloudenhoitaja, tulkki ja valokuvaaja.”
Turusta noustaan laivaan. Riitun hämmästykseksi Ville ei ole vielä päässyt ruumaan sisään, kun hän sanoo: ”Missä on sähköpistorasia.” Asiahan hoituisi kun auto saadaan parkkiin.
Tanskan puollella on ensimmäinen leirintäalue, jossa yövytään. Leirintäalueella porukalle osoitetaan paikka, johon tulee parkkeerata. Ville sanoo: ”Vastapäinen auto on aivan liian lähellä. Sääntöjen mukaan tulee olla asuntoautojen väliä neljä metriä suuntaansa.” ”Niinpä niin mutta kun olemme Tanskassa, joten Suomen säädökset eivät ole täällä voimassa”, toteaa Riitu. Lopulta Ville tyytyy parkkeeraamaan osoitettuun paikkaan.
Ensimmäinen viikko menee siedettävästi mutta sitten räjähtää: Ryhmä on saapumassa. Dresdeniin. Pete ajaa, Ville lukee karttaa ja Riitu seuraa kaupungin esitteestä matkan etenemistä. Keskustaa ei näy. Ville tutkii karttaa ja sanoo: ”Olemme jo ylittäneen tuon joen, joten meidän pitäisi olla näillä main.” Riitu on eri mieltä. Pete näkee viitan keskustaan ja kääntyy sinne. Ville sanoo: ”En minä ollut käskenyt kääntyä sinne.”
Saavutaan torin laitaan ja Riitu lähtee katsomaan katujen nimiä. Selviää että ollaan juuri siellä minne oli haluttukin. Riitu tökkää sormensa Villen karttaan sanoen: ”Olemme juuri tuossa.”
He parkkeeraavat torille ja ryhmä siirtyy ulos paitsi Ville, joka ampaisee liikkeelle ajaen pois. ”Mikä sen nyt tuli”, ihmettelee Valma. Kolmistaan he lähtevät tutustumaan kaupunkiin.
Heidän palatessa takaisin on Ville jälleen lähtöruudussa torilla. ”Tehdäänkö sovinto”, tiedustelee Riitu. Ville avaa suunsa: ”Minun silmilleni eivät naiset hypi ja sinä, Pete, et sitten tästä lähtien aja ennen kuin Ruotsin puolella. Lisäksi te ette ole edes perheensisäisesti pystyneet sopimaan kartanluvusta. Tästä lähtien minä käännän rattia sinne minne käsketään ja tästä ei lähdetä ennen kuin joku tulee sanomaan mihin suuntaan lähdetään”, sanoo Ville mursun viiksiään sormissaan pyöritellen.
Carita Saviaro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti