keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Martti Kuokka, Kloddi

Kloddi

Meni ennen aikojaan. Niin minullekin oli kerran käydä, ku Frimanin Valto tuikkas rassin mahaan. Mitähän siltä jäi kesken, jäikö mitään? Tietääköhän Ulpu jo? Entä mutsinsa? ”Teit isäin astumaan”, sitähän natkutusta saa taas kuulla. Ei se kyllä Sörkkään asti ehtinyt. Opeta nyt isoa kloddia, ei aikuista jätkää voi vetää hudaan.
Hitto, miksei bussi jo tule. Tai mitä tässä nyt hermoilemaan. Kohta ovat kytät kuitenkin kimpussa, kyselemässä. Minulta, vaikken sen elämästä mitään tiedä. Saatana, vaatteet alkaa jo kastua! Ja tuo hiton tuuli! No, tällaista kai sen elämä oli, katua ja kadulla. Kuoli niin kuin eli.
Pitäisikö mennä kaljalle? Parempi kai siellä olisi kuin märehtiä tyhjässä asunnossa. Ne tietenkin lähtee siitä, että minä olin jotenkin kompuksessa niissä sen bisneksissä. Perkeleen juippi! Kuka sen tappoi? Helvetti en edes sitä tiedä.
Taidan mennä tohon baariin. Täytyy skulata Ulpulle ja Ossille. Sitten panen luurin boseen. Voisin bunkata Ossilla tän yön. Sitte tarvii kehittää jemma. Saisko Ossilta tykin? Jos igorit alkaa jaagaa mua, ne mitään usko. Ei helvetti, jos kytät löytää tykin. Saatana ku on kylmä. Vitun Roope, kun kuoli. Järjesti mut aika kuseen.

Martti Kuokka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti