Pekka Kotilainen, Jonakin jouluna Jemenissä

Pekka Kotilainen
joulutarina

JONAKIN JOULUNA JEMENISSÄ

Mon Mama et Papa. Meillä on kaunis joulupuu. Ainoa puu joka rintamalinjojen välissä enää kasvaa. Poppeli. Sen huurreoksat hehkuvat, kun sitä valaisee vastapuolelta ammutut valokranaatit. Saimme Valkoiset Keijut. Onhan yritettävä iloita. Ne surisevat päässä. Nyt me koristelemme joulupuutamme. Jokainen meistä viidestä katsoo vuorollaan puuta periskoopilla ja ripustaa mielessään, yhteen oksaan, ääneen muille kuvaten yhden joulupuun koristeen, jonka Jean-Michel, jolta jäi taidekoulu kesken sodan sytyttyä, maalaa puunkuvaan joka piirrettiin ennen hämärää. Jean-Michel on niin kekseliäs että se on tehnyt itse värejä. Puuttuvat värit kuvittelemme yhdessä… Andre, se vuohipaimen kotoisin Pyreneiltä, josta olen kertonut aikaisemminkin. Paimenessa olo on yksinäistä hommaa, joten täällä kun on seuraa, oli se aina äänessä, hymy huulillaan. Andre-rukka, innossaan toisesta vuorostaan katsoa joulupuuta, unohti periskoopin ja nosti päänsä yli ampumahaudan reunan, Vastapuolen tarkka-ampuja ei ollut vielä aloittanut joulua. Hurmetta pirskahti taisteluhaudan takavalliin kehystetyn kuvamme joulupuun juurille. Raahasin Andren, olen päivystäjä, jaloistaan yhteyshaudan risteykseen odottamaan sanitäärien ruumiskuljetusta. Andre ehti ensimmäisellä vuorollaan ripustaa olkipukin. Kiitos kodintuoksuisesta jouluhalkosta. Onhan se soveliasta että jaan sen tovereitteni kanssa, joulupäivän aterian jälkeen. Meillä on kaksi rottaa, Romulus ja Remus. Gascoignelainen tekee niistä, ohranjyvistä ja paleltuneista turnipseista muhennosta. Saamme isommat annokset kun Andreta ei enää ole. Jaoimme hänen jälkeenjääneen omaisuutensa. Kun messun jälkeen menette Valuvaan Hanheen, niin tarjotkaa kaikille lasillinen minun lukuuni. Täällä Sommessa Teitä ja kotia ikävöivä poikanne Jean-Babtiste. Dear Ma and Pa. Meillä on kaunis joulupuu. Se tuotii valmiiksi koristeltuna flapflapillä. Ne laski sen vaijerilla kanttiinin ja pesulan väliselle aukiolle. Ajatelkaa, siinä on yhtä monta sähkökynttilää kuin meillä on osavaltiota ja se on ainaki kolme kertaa Wilt Chamberlainin pituinen. Vietit oli vähän levottomia joen toisella puolella ni majuri soitti ja muistutti ilmatuesta, jonka piti tulla kaksi päivää sitte. Pommarit tuli ja laski viettien päälle vastakudotun jouluaattopommimaton, vaikkei niillä mitää joulua ole. Se oli hieno ilotulitus. Me oltii vasta vetästy lahjaksi saamamme Valkoiset Keijut, olihan yritettävä iloita, ja oltii ratketa ja jammailtii hankwilliamsia, outlawsia ja ämseevitosta. Joku näki Betlehemin Tähden. Joku Pyhän Marian. Mä näin Tietäjiä. Aattoillalliset oltii saatu ruksitilata jo viikkoa ennen. Mulle oli punajuurikeittoa, kalkkunankoipi, herneitä ja maissintähkä ja kurpitsa-karpalovanukas. Rantavarikolle oli rakennettu ChristmasShowArena. Ku me käveltii sinne ni joulutunnelmaa tuli hetken särö. Se hintti lammaspaimen Kevin O`Reilly, Wyomingistä, olen kertonut hänestä aiemminki, oli ripustanut itsensä joulupuuhun. Se kulki lomillaan eri kortteleissa. Laskettii alas. Kuvitelkaa? Sil oli lämiskässä tonnikakssataa. Jokaiselle kolme. Sonnyboy soitti ruhonkorjaajat. ChristmasShowssa esiintyi Mamas and Papas. Cass on läski. Kiitos joulupaketista vaikkei täällä mistää jää paitsi. Paitsi monet hengestään. Antakaa hanhilaumalleni ylimääräiset annokset turnipseja ja halatkaa puolestani. Teitä ja farmia ikävöivä poikanne Samuel.



Pekka Kotilainen