HILJAINEN PERHE
Tulin olohuoneen ovelle mustassa pitsissä ja vinkkasin Artolle vihjailevasti. – Tuletko pian nukkumaan?
Arto vilkaisi minua. – Katson vielä tulosruudun ja käyn sanomassa Siljalle hyvää yötä.
Menen makuuhuoneeseen ja himmennän valaistusta. Nojaan vasempaan käteeni ja nostan polven koukkuun. Toinen olkain valahtaa viettelevästi olkapäältä. Odottelen aikani, kunnes olkapäätä alkaa särkeä ja palaan normaaliin makuuasentoon. Suljen silmäni hetkeksi. Kun havahdun, on Arto kämpinyt vuoteeseen ja kuorsaa täyttä päätä. Huokaan ja ryömin peittojen alle. Aamulla Arto lähtee töihin ja Silja nyppii paloja voileivästään. Onkohan tytöllä anoreksia? Kalpealta se näyttää ja on vain käännellyt ruokaa lautasellaan.
- Silja, onko kaikki hyvin. Näytät kalpealta? Eikö sinulle ruoka maistu?
- Äh, on on. Älä jankuta!
- Muista, että voit puhua minulle aina kaikesta ja syö nyt se voileipä.
Arto on hakenut Siljan koulusta. Ruokapöydässä Silja työntelee lasagnea lautasellaan.
- Mikä nyt on, kun lasagne ei maistu? Sehän on aina ollut sinun lempiruokasi?
Silja ryntää pöydästä ja paiskaa huoneensa oven kiinni. Olen jo nousemassa hänen peräänsä mutta Arto sanoo. - Minä puhun hänen kanssaan
Minä jään syömään yksin jäähtyvää lasagnea. Arto osaa paremmin käsitellä Siljaa. Myöhemmin illalla päätän korvata edellisillan tappiot ja odotan sängyssä lukien niin kauan, että Arto vihdoin tulee. Kyllä sillä kestääkin. Hän on käynyt suihkussa ja kerään sormenpäilläni vesipisaroita hänen rintakehältään. Käteni vaeltaa alemmas mutta Arto tarttuu käteeni.
- Antaisit nyt olla, väsyttää
Loukkaantuneena käännän selkäni ja kohta Arto jo kuorsaa uupuneen unta. Makaan valveilla pitkään ja mietin kuinka kauan siitä onkaan, kun sängystämme olen kuullut jotain muuta kuin kuorsausta. Liian kauan. Muutenkin Arto on ollut omituinen viime aikoina. Jotenkin rauhaton ja omissa ajatuksissaan. Töissäkään ei pitäisi olla mitään erikoista tällä hetkellä. Nousen hiljaa ja otan Arton kännykän. Katson viimeksi soitetut puhelut, viestimuistin ja selaan numerot läpi. Joku Niina siellä on mutta muuta en löydä. Seuraavaksi käyn läpi takin ja housun taskut. En löydä mitään.
Arto ilmoittaa aamulla, että hänellä on illalla kamerakerhon kokous. Nyökyttelen ja muistan, että Siljalla on luistelutreenit.
- Otapa Silja pyyhe mukaan. Olen pessyt harjoitusasusi, se roikkuu narulla.
Silja urahtaa vastaukseksi. Minun on saatava tietää.
Lähden töistä aikaisemmin ja ajan Arton työpaikan eteen parkkiin. Odottelen, kunnes näen Arton lähtevän yksin. Ajan hänen perässään turvallisen välimatkan päässä. Yllättäen Arto ajaakin koululle. Näen Siljan odottavan portilla. Suunnaton helpotus valahtaa lävitseni. Ei siis sittenkään, olinpa minä typerä. Hyvä, etten Artolle mitään ehtinyt. Nyt he varmaan menevät jäähallille. Ajan perässä ja yllätän heidät.
Kummallista mutta Arto ei käännykään jäähallille päin vaan toiseen suuntaan. Seuraan perässä. Tajuan tutuista maisemista, että he ovat menossa mökille. Tähän aikaan vuodesta? Olisikohan tämä jotain synttäriyllätystä minulle? Onhan minulla tosiaan syntymäpäivä ensi viikolla. Voi mitä kullannuppuja. Pilaanko yllätyksen, jos menen heidän perässään? Voisin hakea neuletyöni, jonka unohdin tänne viimeksi. Jätän auton suosiolla kauemmaksi. Keli on huono ja piha pieni, joutuisin peruuttamaan ylämäkeen, että pääsisin pois. Inhoan sitä. Puhelin soi ja äiti soittaa kuulumisia. Juttelen jonkin aikaa ja menen sitten perheeni perässä mökille.
Hei hiipuu huulilleni, kun avaan oven. Arto on alasti, erektiosta ei voi erehtyä. Silja on kimaltelevassa luisteluasussaan polvillaan hänen edessään. Valo taittuu pienistä paljeteista. Kuulen, kuinka veri juoksee suonissani kohti otsaa ja kasvoja. Artolla alkaa myös laskea, kun veri syöksyy äkisti toiseen päähän vartaloa.
- Äiti, Silja huutaa ja juoksee syliini. Seison hetken paikallani, kun itkevä tyttäreni takertuu minuun.
Ensin minun tekisi mieleni työntää se pikku Lolita pois mutta sitten äiti minussa talloo ajatuksen alleen. Kierrän käsivarteni hänen ympärilleen ja talutan hänet autolle. -Hyss hyss. Äiti on tässä.
Mari Hanhiniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti