Hyvän elämän resepti
Jos minulla olisi tallentava digiboksi, näkisin kaikki tv-sarjat, joita iltaunisen on turha yrittää katsoa. Tai jos olisi oma auto, voisin vierailla kaikkien tuttavien luona aina kun haluan tai kun he haluavat nähdä minua. Ei haittaa vaikka asuisivat kauempanakin. Ei olisi enää syytä olla lähtemättä, talvellakaan.
Jos minulla olisi enemmän rahaa, voisin matkustaa, remontoida keittiön, laittaa uuden vaatekaapin tai ostaa uuden Arabian KoKo-astiaston. Ehkä säästää pahan päivän varalle.
Jos minulla olisi enemmän aikaa, kirjoittaisin parempia tarinoita ja lukisin Suomen TOP 100 -kirjoja, kuten Rikoksen ja rangaistuksen. Ehtisin ottaa joka päivä nokkaunet keskellä päivää, pestä kylpyhuoneen lattian laattojen välit ja etsiä parittomille sukille pareja.
Jos minulla olisi enemmän ystäviä, tuntisin itseni saamattomaksi ja huonoksi. En ehtisi olla niiden kaikkien kanssa. Onneksi heillä kaikilla on oma elämä. Vierailen tarkastamassa niiden elämiä silloin tällöin ja sitten lähden taas pois. Kaipaamme toisiamme satunnaisesti, kun on aikaa. Onneksi elämä arjessa on kiireistä. Kerran vapaapäivänä kaipasin ystävää, josta en ollut kuullut mitään pitkään aikaan. Soitin sille ja sekin oli ajatellut minua. Puhuimme kaipaamisesta ainakin puoli tuntia ja siitä että pitäisi nähdä useammin. Olin tyytyväinen ja unohdin asian pitkäksi aikaa. Kunnes hän soitti minulle muutaman kuukauden päästä.
Aamulla heräsin tallentavan digiboksin ääneen. Join kahvia Teema-mukista. Lähetin muutaman tekstiviestin, joihin en odottanut vastausta. Otin käteeni kirjan, joka kertoo kirjoittamisen helppoudesta, alat vaan kirjoittaa. Selailin sivuja ja sitten siirryin Anna-lehteen. Iltapäivällä lähdin kävelemään, kävin kahvilla naapurin luona ja sitten olikin jo ilta.
Heli Niemiaho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti