keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Marja Röppänen, Toinen uni

Toinen uni

Minä nukahdan nopeasti
näen nopeita unia
katson aina kauemmaksi kuin silmäni yltävät.
Yhtään en tästä luovuta
yhtään en anna periksi
saitte jo puoli kuuta lainojeni vakuudeksi.
Tuvassa istuu vanha muori
se olin minä eilen
älkää antako sille leipäpalasta
sillä on kiveä sydän
sillä on monta kivistä leipää esiliinan taskussa
Lampaat määkivät
voi kuinka ne määkivät
Syksy tulee ja tappaa lampaat
valkoiset villat kudotaan köysiksi
köysillä sidotaan taas uusia lampaita
kivillä niitä kivitetään
eikä kuusta ole jäljellä enää puoliakaan.
Ovi sulkeutuu hiljaa
oletko mennyt vai oletko palannut
vai oletko palanut, polttanut sormesi unieni uunissa.
Kun tästä herään
lupaan mennä tupaan
ja laskea lampaat
laskea ne ulos
syömään mustaa heinää ja huurretta oksilta
juomaan unta
lampaan unta
nopeaa unta apilalaitumesta
täydestä kuusta ja kivettömästä niitystä.

Marja Röppänen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti