Jyrki Ahlroos
Opiskelin valmiiksi historian perusopinnot Helsingin Yliopistossa kun vanhempani erosivat. Äitini oli ollut kotirouva ja hoitanut viittä lastaan päätoimisesti. Huolestuin hänen ja siskojeni kohtalosta, hain työpaikkaa ja pääsin mainostoimistoon mainostoimittajaksi. Se tarkoitti aluksi kirjoitushommia, vaikkakin mainostoimittaja merkitsi aloittelevan kirjoittajan ja yhteysihmisen sekoitusta. Alussa ajattelin, että tekisin niitä hommia viisikymmenvuotiaaksi asti. Rupesin menestymään työssäni ja päädyin yhteyspuolelle. Yritys oli valmis maksamaan koulutustani, ja käytin sitä sumeilematta hyväkseni. Suoritin Markkinointi Instituutissa mainoshoitajan ja markkinointijohdon tutkinnot, Helsingin Kauppakorkeassa Johtamiskoulutus ohjelman, Lifimin pitkän kurssin ja lopulta London Business Schoolissa Senior Executive Programmin. Tehtäväni toimistossa ylenivät samaa tahtia niin, että lopuksi johdin sataa ammattilaista toimistossani.
LYHENNELMÄ KÄSIKIRJOITUKSESTANI, JOKA KERTOO VUODEN 1864 TAPAHTUMISTA
Lyhennelmä Abraham Kottaraisesta
Nuori, viisitoista vuotias Savonrantalais - mies on käynyt ylemmän triviaalikoulun Viipurissa. Hän on palannut kotitilalleen isänsä ja veljiensä luokse, ja tuonut veljille viinapullot tuliaisiksi. Isä oli nuorena kuolleen veljensä hautajaisissa Enonkoskella. Veljekset olivat ryypänneet pullonsa edellisenä iltana, ja jakaneet isänsä tulevaisuudessa jättämää perintöä. Nuori mies muisti nähneensä artikkelin sanomalehdessä, kuinka eräät Kuopiolaiset olivat rakennuttaneet kuunarin tiettyyn hintaan. He olivat saaneet rahdattua aluksensa niin hyvin, että olivat maksaneet aluksen kolmessa vuodessa. Nuori mies oli tokaissut tuon summan veljilleen ja vakuuttanut heille ettei hänestä maajussia tulisi. Hän rupeaisi laivuriksi omaan alukseensa. Vanhin veljistä, joka ainoana tilan arvon tunsi, tinki vähän hinnasta, mutta lupasi pikkuveljelleen vielä pienen savolaismallisen veneen rannalta.
Äidin kuoleman jälkeen uskontoon hurahtanut isä tuli seuraavana iltapäivänä kotiin ja huomasi poikiensa olemuksesta viinan juonnin, ja suuttui nuorimmalle kotiin palanneelle pojalleen. Hän vetosi Jumalan sanaan poikaansa ripittäessään. Poika riemastui puhuttelusta, löi ulko-oven takanaan kiinni, juoksi rantaan ja otti veneensä ja souti mailin verran, ennen kuin huomasi ohipurjehtivasta Saimasta nostaa veneen pohjalta varpapurjeen ylös. Sitten hän otti kurssin ohimenneen Saiman perään, ja purjehti sen perässä Jyrkinlahden puoleenväliin ja muutti kurssiaan etelään, niin että pääsi Hyypiänniemen satamaan. Hän vietti satamassa kaksi vuorokautta. Ensimmäisen yön hän nukkui purjeensa alla veneensä etutuhdolla. Seuraavan yön hän nukkui satamassa olevan kaupan yläkerrassa, hotellihuoneessa isänsä vastakirjalle. Satamassa viettämänään aikana hän myös tutustui nuoreen naiseen, kauniiseen kauppiaan tyttäreen.
Hänen oli hankittava itselleen pesti, ja saikin sellaisen Kuopioon purjehtivasta Suluntäyteisestä. Hän sai veneensäkin myytyä aluksen kipparille, ettei tarvinnut ilman rahaa maailmalle lähteä. Koko alkaneen purjehduksen ajan häntä askarrutti kaksi asiaa. Hän ei uskonut kirkon oppeihin ja se asiantila tuskastutti häntä. Toinen seikka, mikä häntä askarrutti, oli hänen alkava rakkautensa kauniiseen kauppiaan tyttäreen.
Kuopiossa hän sai pestin Suluntäyteisen kipparin veljen Kuunariin, joka oli purjehtimassa Pietariin. Se jätti nuoren miehen ja osan lastista Viipuriin. Viipurissa asui nuorukaisen isovanhemmat, isoisä oli purjehtinut maapallon joka kolkassa nuoruudessaan ja auttoi nuorta miestä saamaan pestin entisen perämiehensä komentamaan Parkentiiniin, joka oli lähdössä kohti Hullin kaupunkia pohjoisenglannissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti