Jessica Calonious
Utuhuntu taivaankupu,
lumen peitot ruttusina,
neniä, neulasia, kallion murusia.
Lammikkoinen kinttupolku,
purot tiellä salamoi.
Hermosäikeitä mesosfääriin,
ihmisapinaa mä kättelen.
Puissa paljaissa nuppuja,
lintuin leikkiä oksistossa!
Kuule jumalainen koneisto!
Lennän, leijana liitelen,
astun mutaisen maan.
- - -
Oi, oletko nyt siellä?
Ovenpielessä. Tulossa vai menossa?
Junalla kalliolla vai laiskanlinnassa?
Kuuletko? Näetkö minut?
Katsotko minua?
Hoi! Tässä minä olen.
Seinää vasten, koreaksi kehystetty.
Junassa, kalliolla ja laiskanlinnassa.
Peilikuvani, kaiut huoneessani,
kuin remmin iskut,
yön kuulaudessa.
- - -
Puolipukeissa kompuroin,
laskulaput ja lehtikasat.
Tartun silkkiverhoon,
kanttaamattomaan.
Karkaa koi katoaa, jäljettömiin.
Korkkaan ikkunan kuin jugurttipurkin,
sisään roiskuaa kultaa ja krookuksia.
- - -
Talvinen varjoinen ilta,
utuinen ruosteinen taivas.
Puuska käy ritvoissa puiden,
paljaissa oksissa viima.
Jää istuu yössä kuin päätös,
kinos tien päässä kuin kiitos.
Peitosta kotelo toukan,
untuvaunien maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti