Musta peili
Kuka kulkee yötä yksin
karkaa varjojen kanssa
maalaa itse kuva seinään
kierrä omat rajasi
laske veren sakea virta
humallu kaltaistesi kanssa
sinä pukinsorkkainen jumala
palvo kanssani uutta kuuta
riisu kahlitsevat nahkasi
kaiva esiin tankea turkki
paljasta oikea luontosi
liity ulvovaan laumaan
sinä susien kanssa juoksija
anna huilusi soida yössä
tanssi hautojen ylitse
juo paratiisin nektari
juo se ennen aamun saraa
johda kalpeat lapsesi rantaan
anna hyytävän aallokon viedä
kivi taskussa ontuvat orvot
kyllä me sinua seuraamme
sinä kolmisilmäinen korppi.
Niin kauan kuin pääni pysyy pinnalla
Tältä rannalta on lyhyt matka kaupunkiin
voi lähteä ja kahlata
kunhan karttelee äkkisyvää
minä luulin että Odinin lapset
eivät tunne pelkoa
luulin että he kestävät kipua
niin kuin soturin kuuluu
niin minä luulin ja erehdyin
erehdyin pahan kerran
niin kauan kuin pääni pysyy pinnalla
jalkani ottavat kiviin ja pohjamutaan
jaksan huutaa ja taistella
kamppailla virtaa vastaan
sinä suuri päällikkö
joka lähetit meidät sotaan
miksi annat jalkamme juuttua liejuun?
kiroan sinua ja kiroan Nornain pöytää
katkeria ovat maahan pudonneet murut
kirottu on yö
kirottu ajan katoava virta.
Kiinalainen hevonen
Laitoin sinut kannen alle
asetin pöydälle makaamaan
kiedoin ympärille ruusuja vihaista rakkautta
kärrynpyörän akselin punaisia kyyneleitä
pieni lemmikki, kiinalainen hevonen
lasi murtuu reunasta, on pakko erota
päästän pala palalta irti
kunnes luovutan
sinä kuulut isien maille
Keisarin männyn kupeeseen
siellä vihreä viitta suojaa myrskyltä
tuuli laulaa oksilla ja varjelee untasi
tämä laulu kertoo sinusta
se on ensimmäinen ja viimeinen
tämä on laulu surusta
ota, voi ota minut matkaan mukaan.
Anne Visa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti