Pusero
Lautasen täyttää sunnuntailta jäänyt jäähileinen vispipuuro. Äiti tekee lähtöä.
Neuvoo samalla: - Älä pue puseroa ennen kuin olet syönyt, ettei rähjäänny! Äläkä myöhästy. Älä unohda lukita ovea! Työnnä avain kunnolla maton alle! Hellanuunissa on kipossa ruokaa. Syöt sitten Jaskan kanssa. Äläkä mene mäkeen kouluvaatteissa ja auta Jaskalle pihahaalarit.
Ovi kolahtaa. Äiti kiskoo rimpuilevaa Jaskaa. Pojan silmistä paistaa kauhu; koko viikko tarhassa lumipesuja, tönimistä. Kerran hautasivat kinokseen. Koulupäivän jälkeen Helenan on haettava Jaska tarhasta. Kotimatkalla he uhoavat urotöistä, joita tekevät, kun ovat kasvaneet isoksi.
Helena hylkää kylmän puuron. Pusero lepää keinutuolin selkänojalla. Eilisen syntymäpäivän lahja. Tänään hän saa pukea sen kouluun. Sinivihreä, kirjottuja kukkia etumuksessa, kiiltävää sillaa, pehmoista neulosta.
Mäenrinteen pesueet eivät hepenissä keikistele, paitsi poliisipäällikön Jutta, jolla kaikki on vähän paremmin; korkkiruuvikiharat, ameriikan paketeista rimpssuvaatteita, suklaata, purkkiruokia. Se valitsee, kenen kanssa on. Irmeli on mukana aina, vaikka se on tyhmä, mutta sen isä on maisteri. Se on päässyt Jutan kotiin ja saanut suklaakaramellin. Nyt Jutta kyllä pyytää mukaan, kun on uusi pusero.
Helena vilkaisee kelloa. Viisarit näyttävät melkein lähtöä. Tulee kiire. Laukku, verasta ommeltu, avaa kitansa ja alkaa niellä: aapinen, kirjoitusvihko, penaali. Ja voi ei! Tänään on laskentoa. Tehtävät tekemättä. Kiireesti Helena avaa laskuvihon. Viisi ynnälaskua. Helppoja. Marginaali, väliviivat, ensimmäinen tehtävä 5 + 3= .
Loput pitää ehtiä koulun pihalla. Äitiä auttaakseen hän piirtää yhdeksikön. Opettaja voi olla tyytyväinen, kun jää jotain opetettavaa.
Vaatenaulakolla Helena riisuu takkinsa, painavan kuin saat-olla-kiitollinen-mielipaha; lämmin palttoo hyvänlaatuista villaa ja flokkia, kaninkarvakaulus. Vuorin väliin, edellistä käyttäjää, kyttyräselkäistä Pirkko-Liisaa, varten on topattu paksu kerros pumpulia vasemman hartian tasaukseen ja seuraavan käyttäjän, Helenan, kyttyräksi. Äidin käskystä hän sulloo myssyn takin hihaan. Hattuhyllyltä voi saada täitä. Riisuu tallukat. Jalkineilla ei saa viedä luokkaan lunta. Sukkien pohjiin sulavasta lumesta ei ole määräyksiä.
Samassa Helena huomaa, että on unohtanut pukea puseron. Suu puoliavoinna hän äimistelee takin alta paljastuvaa. Sinipunaraitaiset flanelliliivit, valkoinen kangasnappirivistö sen enempää kuin sivuilla törröttävät harmaat sukkanauhatkaan eivät tuijotukseen sula.
Opettaja lähestyy naulakkoa:
- Olisiko opettaja kiltti? Voisinko.. saisinko? Minä, pusero…Helena ryhdistäytyy ja jatkaa.
Voisinko jossain vaihtaa laamapaidan päällimmäiseksi?
Opettaja pyytää mukaansa.
Johtajan, kolmannen ja neljännen luokan opettajien sekä toimistorouvan ammolleen revähtävät silmät kysyvät? Opettaja auttaa vaihtamaan liivit ja laamapaidan, käännähtää ja nyökkää:
- On tullut aamulla kiire. Pusero unohtunut. Eikä sitä kesken koulupäivän…
Helena seisoo liikkumatta. Nuhteita? Huoneessa olijat haisevat sivistyneiltä. Katsellaan johtajaan, että tiedetään miten edetä.
Tämä rykäisee:
- Niin, hmm, taustat tuntien…No, koulua on käytävä. Mennäänpä sitten!
Flanelliliivit olisivat tarjonneet naurua hönteimmällekin luokkalaiselle. Laamapaita ei ketään kiinnosta. Kaikki on tavallista. Opettaja katsoo kohti. Helena katsoo pulpettiin. Hän tuntee, kuinka posket kuumenevat.
Eeva Petänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti