Kirsti Eskola, Haluatko kirjailijaksi?

Kirsti Eskola on Itä-Helsingissä lapsuutensa viettänyt elämäntapataiteilija. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa japania ja hoitaa akaattikotiloitaan. Hän haluaa kirjailijaksi, mutta ei tosi-tv -tähdeksi.

Haluatko kirjailijaksi?

Täytin netissä Haluatko kirjailijaksi? -tosi tv-sarjan hakulomaketta. Olihan mulla romaanikäsikirjoituskin valmiina, ja tv:ssä voisin todella näyttää kaikille. Pitäisi kyllä vähän laihduttaa ennen ohjelmaa. Tv lisää 8 kiloa joka tapauksessa, ja painoin ainakin 5 kiloa liikaa, eli yhteensä pitäisi laihduttaa 13 kiloa.
Osa ilmoittautumislomakkeen kysymyksistä tuntui aika henkilökohtaisilta, mutta ehkä ohjelman tekijät halusivat vain varmistaa, etteivät kirjailijat hätääntyisi kameran edessä. Pitihän telkkarissa osata esiintyä. Ja nyt aerobic-tunnille.
Ilokseni ja järkytyksekseni sain tietää, että mut oli valittu ohjelmaan. Romaanikäsikirjoitukseni oli läpäissyt karsinnan. Onneksi olin aloittanut valmistautumisen ajoissa. Muutama kilo oli jo pudonnut, ei kyllä läheskään tarpeeksi, mutta sille ei voinut mitään. Otin palkatonta vapaata duunista ja ilmoitin yliopiston lehtoreille, että jatkaisin opiskelua breikin jälkeen. Keskittyisin nyt kirjailijan uraan. Kyllähän kirjallisuustieteen proffat sen tajusivat, duunissa ei kyllä luvattu jatkoa. Ihan sama. Kun mä palaisin kaupunkiin kustannussopimus taskussa, mun ei tarvitsisi enää Siwan kassalla istuakaan.
Pakkasin matkalaukkuun legginssejä ja neuleita, rentoja tunikoita ja villasukkia. Ne näyttäisivät hyvältä päällä mutta antaisivat vaikutelman korvessa työhönsä uppoutuvasta kirjailijasta. Ohjelmaa nimittäin kuvattaisiin Nuuksiossa ja asuisimme mökissä keskellä metsää keskittyen romaanikäsikirjoitustemme hiomiseen kirjailija Arto Saarnion johdolla.
Mun lisäkseni kilpailijoita oli viisi. Yksi oli keski-ikäinen villapaitamies, toinen rokkarin näköinen nuorukainen, kolmas mun lailla nuori nainen (tietysti hoikempi), neljäs kolmenkympin ylittänyt tyylikäs uranainen, ja sitten oli vielä nuori rastapääkundi. Jaoin huoneen hoikan nuoren mallikaunottaren, Minnan, ja kolmevitosen markkinointipäällikön Jaanan kanssa. Miespuoliset kilpailijat nukkuivat niin ikään omassa kammarissaan ja Arto Saarnio sai oman huoneen. Sitten oli tupakeittiö ja kirjoitus- ja hiljentymishuoneet. Mökissä ei ollut telkkaria ja internet-yhteys puuttui. Läppäreitä sai käyttää vain kirjoittamiseen.
Kuvausryhmä majaili jossakin lähistöllä tuntemattomassa paikassa ja saattoi ilmestyä paikalle milloin vain. Mökissä oli myös kameroita, joten nauhalle saattoi päätyä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Juontajana oli pirteä ex-missi Maiju Laihio. Sarjan ensimmäinen jakso kuvas meidän ekaa päivää Nuuksiossa. Valitsin violetin tunikan, mustat legginssit ja löysät sukat. Tunika korosti rintavakoani, mutta syyskuinen mökki oli sen verran viileä, että jouduin vetämään sen päälle porokuvioisen villapaidan. Meikkasin luonnollisen nude-meikin, ikään kuin en olis vaivautunut meikkaamaan televisiota varten, olinhan niin uppoutunut taiteelliseen luomistyöhön. Meitä kuvattiin, kun me purettiin tavaroita. Minnalla oli valtavat meikki- ja vaatevarastot mukana. Matkalaukusta pilkisti Anna-Leena Härkösen Ei kiitos ja Riikka Pulkkisen uusin. Jaana oli jo purkanut laukkunsa ja oli heti valmiina Maiju Laihion mikrofonin kuultavaksi.
- Jätin jakkupuvut kotiin, nyt keskityn pelkästään kirjoittamiseen. Tässä on mun lääkearsenaali. Litiumia, oxepamia, ketipinoria…, vaalean polkkatukkansa tyylikkäästi laittanut Jaana hehkutti missi-juontajalle esitellen matkatavaroitaan. - Mullahan on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, niinku monilla kuuluisilla kirjailijoilla. Mul on tällanen dosetti millä mä annostelen lääkkeet, muuten mä menisin sekaisin mitä lääkkeitä mun pitää ottaa millonkin.
Puhetulvasta päätellen uraohjus-bipo-huonetoverillani oli maanisempi vaihe päällä. Minna keimaili taustalla peilin edessä. Poolopaita roikkui laiheliinin päällä. Huomasin jääneeni tuijottamaan Minnaa, ja aloin järjestellä tavaroitani näyttääkseni luonnolliselta.
Illalla me tutustuttiin toisiimme ja opettajaamme tuvassa takkatulen ympärillä. Kamerat kuvasivat taustalla. Arto Saarnio ja villapaitamies Jouko naukkailivat viskiä, rokkari-Mikko ja rasta-Joni joivat keppanaa. Jaana siemaili punaviiniä. Minä ja Minna nautittiin vihreää teetä. Me taidettiin olla molemmat kiusallisen tietoisia alkoholijuomien kalorimääristä. Mikko näppäili kitaraa ja opettaja-Saarnio soitteli välillä huuliharppua. Jaana oli jo selostanut koko elämäntarinansa Keravalla vietetystä keskiluokkaisesta lapsuudesta kauppakorkeakoulun kautta johtotehtäviin, avioeroon, Auroran sairaalaan ja kirjoittamisen eheyttävään voimaan. Jouko myönsi vierailleensa myös Auroran tönöissä työuupumuksen ja masennuksen siivittämänä.
- Jutta, kerro säkin itestäs. Me halutaan oppia tunteen sut, Arto Saarnio kehotti.
Hätkähdin, sillä Saarnio ei ollut vielä sanonut mulle paljon mitään.
- Noo, mä opiskelen yleistä kirjallisuustiedettä, oon töissä Siwassa, sinkku, harrastan laulamista ja tanssia, mitä muuta? Haluaisin asua Lontoossa ja kirjoittaa joka päivä jossain kahvilassa niinku Harry Potterin kirjottaja…
- Ai sä pidät fantasiasta. Mulle se on kans ollu sellanen voimavara, et pystyy siirtyy ihan toisiin maailmoihin, rasta-Joni sanoi.
- Mul oli nuorena syömishäiriö, voitteks te uskoo? Minna keskeytti.
- No joo, siis oothan sä tosi laiha. Tai siis hoikka, Mikko mutisi.
- Joo, kiitti, siis tiedän. Mut nykyään mä syön mitä vaan. Mä oon hulluna irtokarkkiin, Minna höpötti.
Mun mielestä Minna ei kyllä näyttänyt irtokarkin syöjältä, pikemminkin salaatilla ja puurolla elävältä mallitoimiston toivolta, tai ehkä se sit pystyi syömään mitä vaan lihomatta. Ainakin sille oli maistunut makkara saunan jälkeen. Ite olin kasvissyöjä, ja olisin kyl varmaan järkyttävän lihava jos söisin jotain makkaraa.
- Otetaan yhteislaulua, hei, Saarnio ehdotti. –Mitä vedetään? Mikko osaat sä soittaa Metallicaa?
Mikko tapaili Nothing Else Mattersiä ja me hymistiin mukana. Meille merkitsi vaan kirjottaminen, tai ainakin mulle. Kamerat häipyi taka-alalle ja me vetäydyttiin vähitellen yöpuulle. Seuraavana päivänä varsinainen työnteko alkais.