maanantai 10. joulukuuta 2012

Aino Tukiainen, kolme runoa

VALOA PÄIN


Hillitön raivon valta ja
korkeana palava liekki.
Myy Tiitisen mummon
taloa tuhkaselle.

Liekit nuolevat raivoisan ahnaasti
mummon punaisen mökin
kammarin karmeja.
Palomies tarttuu letkuun.
Paine ulvoo, hajuton ja väritön
aine sammuttaa janon.

Luontoemo herää unestaan
hanki täynnä silmiä ja
nisät täynnä mustaa maitoa
sinä ruokit lapsesi.

Sinä meren ja maan helmi.
niljaiset kivet ja valkoinen hiekka.
ranta täynnä sinilevää ja
metsää kasvava puusto.

Laiva puskee aaltoja päin
josta erotat vain pienen
punaisen pisteen.


- - -

HEIJASTUS

Meren tyyni peili on sielusi kuva.
Kun myrsky ulvoo ja aallot käy.
keikut kuin lastu laineilla.

Missään ei rantaa näy,ei missään näy
Kuu ja tähdet peilaavat vettä.
Erotat vihertyvästä merestä
tylyt otsikot. On myöhäistä,myöhäistä

Veden peiliin solahtaa valkea kyyhky
joka kantaa sinut kohti auringonnousua.

- - -

MATKALLA

Taivas on peilityyni. Hopeinen valonsäe palaa näkymättömällä liekillä. Olen matkalla Inariin. kosketan sähköistä lipunmyyntipistettä ja maksan lipun. Varaan ikkunapaikan painan nenäni ja silmäni vasten läpinäkyvää pintaa. Ei lintuja,pellot kasvavat juolaheinää ja pientareet rentunruusuja.
Hylätty bensa-asema. Täynnä ruosteensyömiä autonovia ja ohjauspyörän osia. Kauhtunut nahkarotsi päällä mies haistelee vanhan bensan henkeä. nuo ilkeät riiviöt tanssivat peltikatolla hänelle pirunpolskaa, koukistelevat käsiään ja vääntelevät leukaperiään. Rasvaletti kiiltää ja musiikki soi.
Saavumme Ouluun! Junaan nousee meluisa joukko opiskelijoita. Kielet sekoittuvat yhteen. He huutavat ja nauravat ja puhuvat polttareista kenellä oli hassumpi asu ja kuka ampui suoraan nuolella itsensä miehen sydämeen. Kysyin mitä te huomiselta odotatte? Me menemme meren äärelle poimimaan simpukoita ja lausumaan runoja kaloille. Kun painaa korvansa simpukan kuoren sisään voi sieltä kuulla meren äänet.
Saavumme Rovaniemelle! Kävelen pitkin Rovankatua ja löydän pienen kotiruokalan. Ruokalista lupaa koparakeittoa, syön keittoa,haistelen ja maistelen.
Matka jatkuu. ”Linja-autossa on myös tunnelmaa linja-autossa matka katkeaa”. Taivas on pudottanut kantensa. Inarinjärvi on täynnä ja loistaa lähteetöntä valoa.


Aino Tukiainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti