Kaija Pulli, Kaksi runoa

Unohtuman hetki

Uida yksin kuunsiltaa
Gustavin kylmässä merivedessä.
Syksyisten ruusujen
terälehtien
putoillessa päällesi.

I

Kuun valo valaisee
askeleitasi pimeässä talviyössä.
Lumen alta pilkistää
jäätynyt ruusun nuppu,
kuin majakka
hiirien valtakunnasta.

II
Kuun kirkkaus
nostatti yön valoisuuden.
Puhkesi ruusu
syksyn yön yksinäisyyteen.



Tekopyhä reippaus

Tänään olen reipas
kuljen kaupungin halki
meren rantaan saakka.

Repaleiset kalliot
ottavat vastaan aaltoja,
jossakin on jo jäätä
yöllä kiristyvä pakkanen
on tehnyt taideteoksia.

Nyt tahtoisin lentää,
kuin pitkäkaulainen joutsen
sumuisten pilvien keskellä
Mutta kun ei mulla ole siipiä,
eikä edes siiven tynkiä.

On jäätävä paikoilleen
tuijottamaan tylsää peilikuvaansa
särkyneiden jääkukkien sirpaleiden sarjaan

Kaija Pulli