Vanhat vetää syvää nuottaa,
koko elämäänsä
mukanaan.
He katsovat syvään, etsien kirkkautta
hengittävät syvempään ja ilma koluaa jokaisen solun.
Huulien välistä kiitos livahtaa
pyhän elämän illassa,
jonka kuun valossa veri jo mustenee.
Autuus odottaa
saman yön toisessa päässä,
jossa nuotta viimein irtoaa.
Juhana Langinvainio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti