Hän hymyilee. Ei puhu mitään.
Virta kuljettaa kellastuneita puunlehtiä.
Teekuppimme kopsahtelevat verkkaisesti pöydän kanteen.
Hänen kasvoillaan veden tyyni pinta.
Ilmassa lumettoman talven trooppinen tuoksu
linnun kirkaisu, naisen nilkassa hopeinen rengas.
Täytän kuppimme vihreällä jadella.
- - -
BURMAN KELLOT
Temppelin jyrkkä katto
räystään alla kumara nainen
sylissään kerjuukuppi.
Kiskaisen narusta ja iso kello
kumahtelee sadan kyatin verran.
Nainen ponkaisee pystyyn
nostaa kätensä kilistää kuppiaan
Kupolit täynnään kultaa.
- - -
Märkä harmaa tuuli puskee
valkoista vettä alusta vasten.
Aallokko kuin sumuinen vuorijono
sen rinteiltä valuu suolainen laava.
Meri tempoilee laivan peräsintä
näen sen kapteenin suupielistä.
Tänään emme nauti iltateetä
kajuutassa loistaa himmeä valo.
Juha Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti