Kaikki elämäni romut
Tuliko kapsäkissäsi
romujen siemen
Kymmeninä vuosina
läjä on kasvanut
Jokakeväinen huokaus
Oli jo päästy ruostuneista pyöränrungoista
Kuluneista autonrenkaista
Takapihalla vielä
pari sadevesikaivon betoniputkea + kannet
Tiilejä uudisrakennuksesta 30v takaa
Sementtisäkit jo heitettiin
mutta mitä tehdä valkealle
ja harmaalle sepelille
Kellaritilojen
beigelle nahkasohvaryhmälle
marmoripöydille, astiastoille ja
Herra armahda
vanhoille vaatteille
Morsiuspuvun
ripustin koristeeksi takkahuoneeseen
Mutta seurusteluajan mekot
ja ensimmäiset vauvan vaatteet
potkupuvut ja pienet tossut
Hautautuneet ullakon kätköihin
Te jotka muutitte usein
tai vaihdoitte kumppania
Ette tiedä tästä
Ette tekään, joiden lapset, eivät alituiseen
tuoneet tavaroitaan kotiinne muutoistaan
Täällä niitä on:
Televisioita, stereoita, levysoittimia, pelejä,
kirjoja, kaappeja, tuoleja, valaisimia jne.
On iso varasto
rekvisiittaa ja lavasteita, irtoseiniä, kuvia,
tekstiilejä, valonheittimiä ja – säätimiä,
videotykki, valkokangas, diaprojektori ym.
Meillä on myytävänä
lasten sello, sähkömankeli ja kattovalaisimia
Ei palautusoikeutta
- -
Kuun kivistä kirjainta katsellen
heitän sinut avaruuden mustaan uuniin,
planeetat se imaisee nieluunsa.
Tulen itse perästä, kunhan tempaisen
pari järveä mukaani, lasipintojen pikkulimaskat.
Venytän lumpeen vartta taivaan tikkaille.
Heittelen tähtisumuun ulpukkaporsaita,
lihavia, kullaksi kivettyneitä.
Teen meriheinistä, ruohoista ja kaisloista
vuoteen rakastetulleni pilvien pinnoille,
siellä unohdat maan pistävät painajaiset,
varjohirviön luuvalokasvot.
Teen pehmeän pedin maatakseni
tuhannen vuotta kainalossasi
kirkkaalla tähdellä loikoillakseni
kiitävän haukan siivellä graniittimyrskyssä
- -
Tänä yönä kun kuu on kiertynyt puihin
ja tähtien hopeiset värähtelyt polttavat ihoani
kuljen harhaisia metsiä, kompuroin ryteiköissä
Montako vuotta
sammal kuivuu kiveen, enkä haavoitu vanhoista
Karvaat ovat kielelle pimeän marjat
Ajatus sotkeentuu
Savi tärvelee kirkkaan puron
Runkojen niljakkuus estää jämerän otteen
Ajan kirves tekee selvää jälkeä
Montako vuotta
tullaan tutuiksi arvelematta
Kämmenen leveys on rakkautesi tuulessa
Risut kasataan ja poltetaan
eikä eilisen raekuuron jäitä löydy
Marjatta Viikilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti